Leena Griinari

Blogi

Ydinasiaa: rantarata vai moottoritie!

Blogi – 22. elokuuta 2010 – kirjoittanut Leena Griinari

Turpiin tulee vihreällä linjalla taukoamatta.

Ensin kärsittiin ydinvoimakatastrofi: tosin vaikka lupa myönnettiin, niin vielä on toivoa, että luvan hakijat peruuttavat hakemuksensa, kun tajuavat kustannusten nousun.
Juuri kukaan poliittinen keskustelija ei jätä sanomatta, että vihreiden olisi pitänyt erota hallituksesta. Ai että muka ei ole poliittista selkärankaa! Vihreät on koko ajan johdonmukaisesti niin oppositiossa kuin hallituksessa vastustaneet ydinvoiman lisärakentamista ja vihreiden vastustus kirjattiin jo hallitusohjelmaan. Naurettavaa puhua selkärangattomuudesta, kun on kyse ainoasta puolueesta, joka on tahraton vaalirahajupakoissa.

Vihreän oikeusministerin lipsahdus E18-moottoritien karsimisesta budjetista sai Kaakonkulman ihmiset näkemään punaista - kun näkivät vihreän. Ymmärrän täydellisesti valtakunnan vihreiden näkemyksen, että vain raideliikenne on tulevaisuuden liikennemuoto. Silti he eivät nähneeet tilannetta kaakonkulmalaisten silmin, joille pelkkä aamun työmatkan ajatteleminen synnyttää ripulin. Rekkojen seassa ajaminen kelillä kuin kelillä tekee laskee elämän laatua ratkaisevasti.

Rantarata ratkaisisi asian ekologisimmin, mutta kun ei sen rakentamiseen ole löytynyt tahtoa viimeisten neljän vuosikymmenen aikana, niin tuskin se ennättää tätä rekkaruuhkaa ratkaisemaan. Ja kuitenkin olisi kyse vain poliittisesta tahdosta. Pitääkö se tahto tulla isä-Putinilta, ennen kuin Suomen poliittinen johto ottaa asian tosissaan!

Rantarata täytyy silti pitää keskusteluissa mukana yhtenä vaihtoehtona. Älkää unohtako Kiskoilla tulevaisuuteen tilaisuutta ke 1.9. kl 12 - 14 Kotkan pääkirjaston auditoriossa!

LISÄYDINVOIMA VÄÄRISTÄISI SÄHKÖNTUOTANNON

Blogi – 28. kesäkuuta 2010 – kirjoittanut Leena Griinari

LISÄYDINVOIMA VÄÄRISTÄISI SÄHKÖNTUOTANNON

Surullista tässä kaikessa ydinvoimakirjoittelussa on vääristellyt faktat, joita kansanedustajillekin tuputetaan. Propaganda ja manipulointi ovat vaikuttamisen keinoja, mutta jos asioita esittelevät virkamiehet sellaiseen sortuvat, kyse on pahemmasta kuin lobbauksesta.

Ydinvoimalupien vastustajat eivät ole lobbareita, koska he eivät hyödy argumentoinnista taloudellisesti. Kannattajien kytköksiä suosittelisin suurennuslasilla tutkittaviksi.

Anna-Maija Länsimies kirjoitti (KySa 22.6.) asiallisen kirjoituksen Suomen sähköntuotannosta, mutta siinä oli pari loogista virhettä. Hänen mukaansa tällä hetkellä puuttuu 2000 MW Suomen rajojen sisäpuolella tuotettavaa sähköä, vaikka rakenteilla oleva Olkiluoto 3 täyttää tämän tyhjiön? Ydinvoima on kyllä nimellisesti Suomen rajojen sisäpuolella tuotettavaa, mutta uraani ja teknologia tulevat ulkoa, eli se kotimaisuudesta.

Jos muutama maa Euroopassa tuottaisikin vielä tällä hetkellä enemmän ydinvoimaa kuin Suomi, niin missään muualla niitä ei enää rakenneta lisää. Missään muualla kuin Suomessa ei ole ydinvastuulakia, joka antaa ydinenergiayrittäjälle riskittömän mahdollisuuden rakentamiseen.

On totta, että jo rakennettu ydinvoima on edullista tällä hetkellä. Mutta uusi rakentaminen on kallistunut niin paljon, että ydinsähkö on hyvin lähelle tuulisähkön hintaa. Tuulisähkö taas teknologian kehittyessä halpenee koko ajan – ja työllistää tuhansia ihmisiä enemmän kuin ydinvoima.

Hallituksen ilmastopoliittinen strategia lähtee siitä, että nettotuonti (11 – 12 TWh/v) loppuu, päästöllistä tuotantoa pitää vähentää ja 33 % sähkön kokonaiskulutuksesta tuotetaan uusiutuvilla. Ennakoidulla kulutuksen tasolla (90 TWh) jo Olkiluoto 3 täyttää linjaukset omavaraisuudesta – enempää ei tarvita. Lisäydinvoima nimenomaan yksipuolistaisi sähköntuotannon, sillä se tekee uusiutuvan energian tuottamisen kannattamattomaksi. Pakkotoimin ei Lipposenkaan hallitus saanut risupakettia toimimaan. Kahdella uudella lupapäätökselle meillä olisi kaikki munat samassa korissa.

Leena Griinari

Suosi suomalaista - äänestä ydinvoima historiaan!

Blogi – 17. kesäkuuta 2010 – kirjoittanut Leena Griinari

SUOSI SUOMALAISTA – ÄÄNESTÄ YDINVOIMA HISTORIAAN!

On mielenkiintoista seurata nuoren jyväskyläläisen Zachris Haaparinteen ydinvoimalobbausyrityksiä (KySa 16.6.), kun selvästi näkee, että argumentit alkavat loppua ja ne korvataan ylimielisellä muiden argumentoinnin vähättelyllä. Valitettavasti tyyli jo kääntyy häntä itseään vastaan. 

Miksi ihmeessä juuri nyt pitäisi tehdä päätös, jossa 70 % Suomen sähköntuotannosta vaihdetaan 20 vuodessa? Nyt tehtävät ydinvoimamyönteiset päätökset eivät ennätä vaikuttaa ilmastoon sovitussa ajassa, aivan kuten Olkiluoto 3 ei ennättänyt vaikuttaa Kioton sopimukseen, vaan Suomi joutui ostamaan päästöoikeuksia.

Suomi on yksi heikoimmin energiaa tehostavia maita maailmassa. Tanskalainen omakotitalo kuluttaa 25 % vähemmän lämpöä kuin suomalainen. Ruotsin sähkönkulutus henkeä kohti on niin paljon pienempi, että Suomen kokonaiskulutus olisi samalla määrällä 70 MWh, kun TEM:n minimiarvio on 80 MWH ja teollisuuden maksimiarvio 110 MWh vuodessa.

Jos jokainen maailman hehkulamppu vaihdettaisiin led-lamppuun, ei tarvittaisi yhtään ydinvoimalaa. Kun kiertää missä tahansa kehitysmaassa, ei siellä näe muita kuin energia- ja led-lamppuja. Suomessa hehkulamppuja hamstrattiin varastoihin. On totta että energialamppujen teknologiassa on ongelmia, mutta ne ovat ratkaistavissa.

Yksi ydinvoimala työllistää n. 300 ihmistä. Pienimuotoinen vesivoiman, bioenergian ja tuulivoiman tuottaminen työllistää helposti kymmenkertaisen määrän ihmisiä ja pääoma jää Suomeen, koska sitä ei investoida ulkomaiseen teknologiaan. Pelkästään Saksan aurinkoenergia työllistää yhtä paljon ihmisiä kuin Suomen metsäteollisuus. Mutta Saksa valitsikin syöttötariffit ja tuki tuuli- ja aurinkosähköä. Saksalainen voi itse vaikuttaa ostopäätöksellään, mitä sähköntuotantoa hän tukee.

Onko omavaraisuutta, jos energiasta 60 % olisi tuontiuraanin varassa? Venäjän ydinsähkö on niin halpaa, ettei siitä kannata luopua. On totta, että vanha, jo rakennettu ydinvoima on edullista – ellei tapahdu onnettomuutta. Mutta uuden ydinenergian hinta on niin kallista, ettei mikään maa, jossa ei ole Suomen kaltaista ydinvastuulakia, voi enää rakentaa sitä. Riski on liian suuri, että vakuutusyhtiöt tulisivat mukaan. Suomessa on helppo rakentaa ydinvoimaa, kun yrittäjällä ei ole minkäänlaista yrittäjäriskiä.

Tällä hetkellä rakennettavan ydinvoiman ja esimerkiksi tuulienergian hinta ovat hyvin lähellä toisiaan. Kaikki uusi teknologia maksaa aluksi, mutta tuuli- ja biovoiman kohdalla hinta pienenee, kun rakennetaan enemmän ja tekniikka kehittyy.

Kymmeniä vuosia on Suomessa pyörinyt Suosi suomalaista –mainos. Ostamalla suomalaista tuetaan suomalaista työtä. Jos jokainen suomalainen sijoittaisi yhden euron suomalaiseen teknologiaan päivässä, ei Suomessa enää olisi työttömyyttä.

Kaikki luvut perustuvat muistinvaraisesti Aalto yliopiston tohtorin Peter Lundin luentoon eilen Vellamossa.

Journalismin vapaudesta

Blogi – 30. toukokuuta 2010 – kirjoittanut Leena Griinari

Kirjoittelin juuri mediakriittistä kolumnia Vihreään lankaan ja jäin samalle ihmettelemään tätä median omistajapolitiikkaa.Ymmärrän, että nuoret vastustavat mediamaksuja, mutta sitä kautta meiltä häviäisi ainoa edes demokraattisesti hallittu media, Yle. Omistajapolitiikan näkyminen etenkin Sanoma OY:ssa on niiiiin raivostuttavaa.
Tohtori Päivi Lipposelta on tilattu artikkelisarja, joka valtaa muutaman viikon välein kaikki Sanoma Oy:n omistamat maakuntalehdet teemoillaan ”Puuteollisuus on Suomen selkäranka, jonka sähköntarve on turvattava” tai ”Ydinvoima on isänmaallisuutta”. Arghh!Helsingin Sanomat uutisoi tuhansien ihmisten ”Äänestä Ydinvoima historiaan” –mielenosoituksen kahden palstan ja kymmenen sentin kuvalla. Uskomatonta asenteellisuutta!
Kotka lienee niitä harvoja kaupunkeja, joissa vielä kaupungin ilmoituksetkin julkaistaan pariin tuhanteen kotiin jaettavassa demarilehdessä. Eli annetaan puoluetukea demareille kaupungin ilmoitusvaroista! – Tällaisesta on käsittääkseni jo muualla Suomessa päästy?

Suomestako maailman suurin ydinjätteen tuottaja!

Blogi – 22. huhtikuuta 2010 – kirjoittanut Leena Griinari

 Ahti Nuottamäki kirjoitti (KySa 17.4.), että ydinsähkö ei tarvitse yhteiskunnan tukea. On toki selvää, että ydinvoimayhtiöiden tarkoitus on tehdä voittoa. Tällä hetkellä tilanne on se, että niillä on todellisia vaikeuksia saada edes vakuutusyhtiöitä normaaliin yhteistyöhön, koska nämä eivät enää näe riskiä kannattavaksi. MOT-ohjelmassa todettiin tällä viikolla (http://areena.yle.fi/video/914240), että Suomelle kaupataan tällä hetkellä seitsemän eri valmistajan reaktoria ja kaikissa niissä on ongelmia. Vahinkovakuutuksilla on Suomessa yläraja. Jos ydinvoima on niin vaaratonta, kuin sen kannattajat väittävät, niin miksi ihmeessä vahinkovastuuta pitäisi rajoittaa? Annetaan riski kokonaan energiayhtiöiden ja niiden vakuutusyhtiöiden kannettavaksi. Näin näkisimme todellisen hinnan, jonka ydinvoima maksaa. Olkiluoto 3:n päätökseen sidottiin aikoinaan risupaketti uusiutuvan energian kehittämiseksi ja kuinkas kävikään – se on aivan unohtunut! Nyt hallituksen kaavailemasta tukipotista vain osa on suunnattu tuulivoimalle. Mutta onko senkään rakentaminen enää energiayhtiöille kannattavaa, jos samalla annetaan lupa kahdelle ydinvoimalalle? Jos Suomi toteuttaisi sekä uusiutuvan energian velvoitteen että energiatehokkuustavoitteet samaan aikaan, ei lisäydinvoimalle jäisi lukujen valossa mitään tarvetta. Ja energiatehokkuuden lisääminen on jätetty risupaketista kokonaan pois. Teknologiateollisuus on arvioinut, että esimerkiksi kotimaisen tuulivoimateollisuuden viennin arvo voi olla vuonna 2020 noin 1,2 miljardia euroa. Tämä edellyttää, että kotimainen tuulivoiman rakentaminen kehittyy erittäin suotuisasti. TKK:n energiatekniikan professori Lundin mukaan tuulivoiman osuus voi huoletta olla 20 % Suomen energiantuotannosta ilman, että se vaikuttaa säätövoimaan. Tuulivoima työllistää suomalaisia toisin kuin ydinvoima.  Esimerkiksi Tanskassa tuulivoimateollisuuden liikevaihto vuonna 2006 oli 32,6 mrdDKK ja se työllisti noin 21 600 henkeä. Ja surullisen kuuluisan Olkiluoto 3:n rakennustyömailla on usein ollut enemmän puolalaisia kuin suomalaisia työntekijöitä. Jos hallituksen periaatepäätös toteutuisi, tulisi Suomesta maailman suurin ydinjätteen tuottaja. Professori Lundin mukaan yksi voimala tuottaa keskimäärin 25 tonnia plutoniumia. Vain 10 grammaa plutoniumia tappaa juomaveteen sekoitettuna koko ihmiskunnan. Eikä siihen tarvita kuin yksi inhimillinen erehdys. Päätöksen ydinvoimaluvista tekee eduskunta. Ja se on aina ollut omantunnon päätös, ilman ryhmäkuria. Meillä on siis vielä toivoa! Ydinvoimavastainen mielenosoitus on Helsingissä la 8.5. klo 12. Leena GriinariVihreän liiton puoluehallituksen jäsen

Ydinvoima on myös talousriski

Blogi – 13. huhtikuuta 2010 – kirjoittanut Leena Griinari


Eduskunta päättää ydinvoiman lisärakentamisesta tänä keväänä. Kansan mielipide alkaa selkeästi olla ydinvoiman vastustajien kannalla. Ympäristöriskien lisäksi näyttää ydinvoima olevan myös taloudellisesti kannattamatonta.

Tarjoukset uusista ydinvoimaloista ovat paljon kalliimpia, kuin aikanaan Arevan tarjous Olkiluoto kolmosesta. Jos nyt Suomessa ydinvoimalasta kilvoittelevat tarjoavat rakentamisen alihintaan,
joutuu kansa lisämiljardien maksajaksi, sillä ranskalaiset eivät siihen enää suostu.  - Olisikohan tähän mitään mahdollisuuksia vaikuttaa lainsäädännöllisesti! Eli määritellä koko riski yrityksille.
Greenwichin yliopiston energiatekniikan professori Stephen Thomas kommentoi aikanaan TVO:n Olkiluoto kolmosen hinnan olevan reilusti alimitoitettu, jo ennen rakentamisen aloittamista. Nyt hänen mukaansa
uuden reaktorin nykyhinta tulee käytännössä olemaan lähempänä 7 miljardia euroa.

Sijoitusmaailmassa ydinvoimaloita ei pidetä kannattavina: Citigroup julkaisi 9.11.2009 raportin ydinvoimasta investointikohteena. Sen mukaan ydinvoimarakentaminen ei kannata, ellei tukijaksi saada valtion rahaa.

Raportissa käsiteltiin viittä eri riskiä, jotka kohtaavat investoijaa. Riskit liittyvät ydinvoiman suunnitteluun, rakentamiseen, käyttöön, ydinvoimalla tuotetun sähkön hintaan sekä ydinvoiman käytöstä
poistoon. Jos yksikin näistä riskeistä toteutuu, energiayhtiö joutuu vakaviin ongelmiin. Ongelmien korjaamiseksi kustannukset olisi siirrettävä eteenpäin, kuluttajille ja viime kädessä veronmaksajille.

Oleellinen kysymys onkin, haluammeko me veronmaksajat kantaa ydinvoimalainvestoinnin taloudelliset riskit? Kaikista muista riskeistä puhumattakaan.

Isoja päätöksiä Kotkassa

Blogi – 21. maaliskuuta 2010 – kirjoittanut Leena Griinari

Huomenna päätetään Kotkan valtuustossa pitkään puhuttanut Itärannan kaava. Nyt ratkaistaan, määrääkö Kotkan politiikassa raha vai ympäristöarvot. On niin helppoa puhua olevansa järkivihreä, mutta kun tulee konkreettisen päätöksen paikka, ei sitä vihreää arvoa mistään löydykään.

Jos kaava valtavasta asukkaiden vastustuksesta huolimatta hyväksytään, tuhotaan ainutlaatuinen luontoalue  lopullisesti. Sitä ei enää ikinä saada takaisin luonnontilaan.

Pian tehdään päätös myös Kotkan henkilöstön lomautuksista. On aivan uskomatonta, jos kaupunki lomauttaa henkilöstönsä kahdeksi viikoksi. Kuka hoitaa sairaat, vanhukset ja lapset, jotka jo nyt ovat monta kertaa heitteillejätön rajalla. Ja jos taas lomautukset tehtäisiin priorisoiden, niin se olisi äärettömän epäoikeudenmukaista niitä kohtaan, jotka joutuisivat muidenkin puolesta säästötalkoisiin.

Olisi hyvä, että lomautuspäätöksen tekisi valtuusto, jollon keskustelu olisi avointa ja julkista. Nyt näyttää vähän siltä, että kaupungin hallitus voi mennä tekemään päätökset ihan omin päin.

Kielipolitiikkaa

Blogi – 18. helmikuuta 2010 – kirjoittanut Leena Griinari

Taisin aloittaa yhdenlaisen kielikeskustelun Kymen Sanomissa. Lähetin kirjoitukseni kyllä kaikkiin Kaakkois-Suomen lehtiin, mutta KySan lisäksi se julkaistiin vain Kouvolan Sanomissa - eikä siellä kukaan reagoinut.

Kaikki vastineet ovat olleet tunnevaltaisia ja vaikka yhtään järkiperäistä vasta-argumenttia en löytänyt. Kaikkien lähtökohtana on, että kun ruotsi on aina ollut pakollinen, niin asiaa ei saa muuttaa. Tyhmintä oli, että minut leimattiin populistiksi suomenruotsalaisen kulttuurin tuhoajaksi. Minähän päinvastoin yritän koko ajan selittää, että pakkoruotsista luopuminen voisi parantaa suhtaumista sekä vähemmistökieleen että -ihmisiin. Jag älskar svensk språk och finlandsvensk kulltur. Jag har bot i Borgå flera år och min son har född där.

Jotenkin vaan tuntuu, että luutuneita asenteita ei vieläkään oltaisi valmiita muuttamaan.  RKP rules ja saa aina sen ratkaisevan vaa’ankieliasaman hallituksessa… Aika monta puhelua ja sähköpostia olen kyllä saanut ihmisiltä, jotka ovat samaa mieltä kanssani.

Edes Henna Virkkusen ruotsinkielen aikaistusesitys ei ole ristiriidassa pakkoruotsin poistamisen kanssa. Olisi hyvä, että ne jotka aloittavat ruotsin ensimmäisenä vieraana kielenä, aloittaisivat sen aikaisemmin ja oppisivat  paremmin.

Tammikuun mentyä…

Blogi – 12. helmikuuta 2010 – kirjoittanut Leena Griinari

Rauhallisen tammikuun jälkeen alkaa taas vauhti kiihtyä uhkaavasti. Juuri kun hermot lepäsivät ja oli aikaa kuntoiluun, terveelliseen elämään ja itsensä hoitamiseen, niin: semmariruuhka, oppitunteja lisää ja valtava nivaska kokouspapereita luettavana täksi illaksi puoluehallitukseen ja maanantaiksi valtuustoon.

 Voi pääsisinpä tässä elämässä keskittymään johonkin asiaan kunnolla. Jos voisi tehdä politiikkaa huolehtimatta ansioista ja juustosta leivän päälle. Tai jos luopuisi kokonaan politiikasta ja keskittyisi vain oman työn kehittämiseen. Houkuttelevaa!

Pitää kuitenkin vielä ne yhdet eduskuntavaalit kokeilla. Kolmas kerta toden sanoo…

Hasardihommia vaan…

Blogi – 17. tammikuuta 2010 – kirjoittanut Leena Griinari

Istun työpäytäni ääressä. Taistelen flunssaa vastaan kuuman teen ja c-vitamiinin voimalla. En minä ihan helpolla kaadu…

x  x  x

Olen niin ylpeä Kaarina Hazardin (?) kolumnista. Kerrankin joku uskaltaa sanoa ja rytinällä. Kyllä meillä näitä kuvia palvotaan muutenkin ihan liikaa, että tarvitsisi vielä näitä epäonnistuneita. Ei niin, että olihan tekstissä pari aika julmaakin kohtaa, mutta maailma on julma. Ja joskus asiat pitää sanoa, niin kuin ne on, eikä aina hymistellä. Hyvä Kaarina! Seuraan kiinnostuneena, miten Jussi-ehdokkuuksille käy!

x  x  x

Mitäs minä sanoin! Maailman omahyväisintä jälkiviisautta, josta aina joskus on ilo nauttia. Kymmenisen vuotta sitten kirjoitin entisille nettisivuilleni ajatuksiani opetuksesta ja sanoin mm. että ammatillisessä koulutuksessa on täysin tarpeetonta vaatia kaikilta opettajilta ylempää korkeakoulututkintoa. Ei sellaisia maistereita kovin helposti löydy, jotka osaa hitsata tai opettaa putkitöitä käytännössä. Nyt on vihdoin alettu tajuta, että jotain pitää tehdä vaatimustasolle, kun 70 % ammattikoulujen opettajakunnasta on epäpäteviä!

x  x  x

Itse olen syksyn aikana ensimmäistä kertaa elämässäni opettanut suomea vieraana kielenä. Ei ole helppoa. Vaikka ammatikorkeakoulun opiskelijoilta pitäisi voida odottaa jonkinlaista kielioppitermien hallintaa, niin äidinkielenään kiinaa puhuville ilmiöiden selittäminen ei ole maailman helpointa. Ei ainakaan meikäläisen small talk -englannilla. Ajattelinkin lähteä tästä opiskelemaan ihan uutta opetusalaa, nimittäin suomea vieraana kielenä, kun ei nää hasardihommat ole oikein meikäläiselle sopia.

Jos johonkin rupeaa, niin se on sitten tehtävä kunnolla.

Sivusto on toteutettu WordPress -julkaisujärjestelmällä
Tilaa tästä sivuston artikkelit RSS-syötteenä
Kirjaudu