Leena Griinari

Istun työpäytäni ääressä. Taistelen flunssaa vastaan kuuman teen ja c-vitamiinin voimalla. En minä ihan helpolla kaadu…

x  x  x

Olen niin ylpeä Kaarina Hazardin (?) kolumnista. Kerrankin joku uskaltaa sanoa ja rytinällä. Kyllä meillä näitä kuvia palvotaan muutenkin ihan liikaa, että tarvitsisi vielä näitä epäonnistuneita. Ei niin, että olihan tekstissä pari aika julmaakin kohtaa, mutta maailma on julma. Ja joskus asiat pitää sanoa, niin kuin ne on, eikä aina hymistellä. Hyvä Kaarina! Seuraan kiinnostuneena, miten Jussi-ehdokkuuksille käy!

x  x  x

Mitäs minä sanoin! Maailman omahyväisintä jälkiviisautta, josta aina joskus on ilo nauttia. Kymmenisen vuotta sitten kirjoitin entisille nettisivuilleni ajatuksiani opetuksesta ja sanoin mm. että ammatillisessä koulutuksessa on täysin tarpeetonta vaatia kaikilta opettajilta ylempää korkeakoulututkintoa. Ei sellaisia maistereita kovin helposti löydy, jotka osaa hitsata tai opettaa putkitöitä käytännössä. Nyt on vihdoin alettu tajuta, että jotain pitää tehdä vaatimustasolle, kun 70 % ammattikoulujen opettajakunnasta on epäpäteviä!

x  x  x

Itse olen syksyn aikana ensimmäistä kertaa elämässäni opettanut suomea vieraana kielenä. Ei ole helppoa. Vaikka ammatikorkeakoulun opiskelijoilta pitäisi voida odottaa jonkinlaista kielioppitermien hallintaa, niin äidinkielenään kiinaa puhuville ilmiöiden selittäminen ei ole maailman helpointa. Ei ainakaan meikäläisen small talk -englannilla. Ajattelinkin lähteä tästä opiskelemaan ihan uutta opetusalaa, nimittäin suomea vieraana kielenä, kun ei nää hasardihommat ole oikein meikäläiselle sopia.

Jos johonkin rupeaa, niin se on sitten tehtävä kunnolla.