Leena Griinari

 

 

KOKOOMUKSESTAKIN VIHREIDEN PUISTO-OSASTO

Mistä johtuu, että kunnon vappumarsseja ei enää nähdä?
A) Kaikki marssijat on ruokajonossa.
B) Marssit ovat muuttuneet ympärivuotisiksi ja työpaikkakohtaisiksi.
C) Perinteiden työväenpuolue kokoomus keskittyy vain ympäristönsuojeluun.

x   x   x

Viime viikon perjantain Helsingin Sanomissa oli mainos Vihreästä vapusta! Ilahduin, että pääkaupunkiseudunkin vihreät järjestävät vihdoin vapputapahtuman. Hymyni hyytyi, kun kuvassa paistattelivat Matti Vanhanen ja Antti Kaikkonen.

 

Miten politiikasta onkin tullut näin yksiväristä? Demarien viherpesu alkaa olla jo ohi, mutta keskusta ja ekokristilliset vihertävät täysillä. Vasemmisto on pitkään puhunut linjastaan puna-vihreänä ja edellisissä eduskuntavaaleissa paikallinen ehdokas mainosti itseään täysin vihreällä mainoksella vihreiden uuden ilmeen mukaisesti.

 

Kokoomuksen tällä viikolla lanseerattu kampanja kaikista viidestä miljoonasta vihreän sävystä on kieltämättä imagollisesti hieno idea ja vetoaa varmasti ihmisiin, jotka eivät ajattele pintaa syvemmälle.  Kampanjan sisältö keskittyy ihmisten henkilökohtaisiin ekologisiin ratkaisuihin – se on hienoa! Mutta pelkästään niillä ei ilmastonmuutosta pysäytetä. Pitää olla valmis suurempiin ratkaisuihin, kuten joukkoliikenteen kehittämiseen, energiatehokkuuteen ja uusiin energiaratkaisuihin. Näitä ei kokoomuksen viherpesussa mainita. Seteliselkärankaisilla on sen verran moraalia, että jättävät mainitsematta rahansiirtoja edellyttävät ratkaisut.

Mutta tänä keväänä siis Vihreys on trendikästä ja tavoittelemisen arvoista.

On tietysti upeaa, että kaikkien poliitikkojen suusta kuulee nyt ne samat asiat, joita vihreät perustettiin ajamaan 25-vuotta sitten. Kun vihreät alkoivat 80-luvulla puhua soiden suojelemisesta, ympäristön- ja ilmastonsuojelusta tai vastustimme ydinvoimaa, meille naurettiin. Nyt meillä on kymmenien vuosien tietämys näistä asioista. Vanhaa vertausta käyttäen: jos joku haluaa kirvesmiehen, niin palkkaako hän sellaisen, jolla on 20 vuoden kokemus alalta, vai sellaisen, joka on juuri hoksannut, että kirvesmiehen työ on tärkeää!

 

Suurin osa suomalaisista on jo ymmärtänyt luonnon ja ilmaston säilyttämisen merkityksen. Voisipa vielä uskoa, että nämä uudet palettivihreät poliitikotkin tarkoittavat, mitä sanovat. Kotkan valtuustossa ei pitäisi tulevaisuudessa olla mitään vaikeuksia saada läpi aloitteita rantojen rauhoittamisesta kaavoitukselta, kasviruokapäivästä kouluihin, kaupungin siirtymisestä kokonaan energialamppuihin, jätepisteiden paremmasta järjestelystä jne - onhan meillä suuren vihertävän aateveljemme tuki takana. – Vai onko sittenkin niin, että seteleissä on vielä monta väriä!

 

Nyt kun kokoomuksestakin on tullut vihreiden puisto-osasto, on aika iloita keväisen luonnon aidosta vihreydestä! Vain todellisilla vihreillä teoilla pystymme säilyttämään tämän ainoan pallomme myös lapsillemme ja lapsenlapsillemme.

 

Leena Griinari
Vihreä valtuutettu Kotkassa

 

——————————-

KAHDEN KERROKSEN VÄKEÄ

Kärsin huonosta omastatunnosta, kun matkustin lentokoneella kahdeksi viikoksi Vietnamiin. Oli vaan pakko päästä hetkeksi pois oravanpyörästä. Hyvitin omaatuntoani maksamalla Maanystäville 10 prosenttia lentojen hinnasta – siis rahalla ostettua sielunrauhaa, anekauppaa.

 

Edelleen lohdutin omaatuntoani asumalla kestävään kehitykseen orientoituneella hotellialueella, joka oli tyylikkäästi rakennettu puusta, toimi aurinkoenergialla ja jossa ruoka oli luomua ja kaikki perustui ekologisiin ratkaisuihin. Jopa piha-alueiden puut oli nimetty latinankielisin nimin. Periaatteessa elin pari viikkoa ilman ilmastointia viidakossa ja asuin bungalowissa, jossa liskoilla oli vapaa kulku katonrajassa olevan säleikön lävitse. - Ainutlaatuista siedätyshoitoa ötökkäkammoiselle cityvihreälle! Yhdenkään yön uni ei ollut katkeamaton, kun yläkerran väki, eli kattorakenteissa asuvat gekot, liskot ja härkäsammakot, viettivät vilkasta yöelämäänsä.

 

Matkalla kohtasimme länsimaisen miehen, jonka tavoitteena oli päästä katsomaan kukkotappelua. Keskustelusta tuli pitkä ja kiivas, ja lopulta siihen yhdistettiin niin härkätaistelut kuin lapsiprostituutio: kaikissa ihminen alistaa heikompiaan, jotka eivät kykene puolustautumaan. Mietimme pitkään, mikä on länsimaisen tiedostavan ihmisen vastuu turistina: riittääkö, että kierrämme kaukaa epäeettiset tavat vai pitäisikö meidän aktiivisemmin saada ihmiset ymmärtämään omaa näkökantaamme, länsimaisen sivistyksen luomaa käsitystä moraalista. Miksei eläimiä saisi lyödä, kun naisiakin saa! Ja voimmeko monien vuosikymmenten luonnonvarojen tuhlaamisen jälkeen vaatia kierrätystä vasta teollistuvalta kolmannelta maailmalta?

 

Vietnamissa keskustelu paikallisten ihmisten kanssa oli lähes mahdotonta, sillä englannin kielen taito on huonoa. Ravintolahenkilökunta osasi ruokalistan sanat, mutta ei juuri pystynyt antamaan lisätietoja. ”Is this Shuttlefish a big fish? – Yes, yes!  Is it in small pieces? – Yes, yes!” Lopputuloksena sain lautasellisen mustekalan lonkeroita ja äyriäisiä. – Ei ollut oikea hetki aloittaa keskustelua yhteiskunnallisista kysymyksistä.

 

Koulutusta pitäisi olla enemmän. Talouskriisi näyttää vievän nimenomaan kehitysmaiden tytöiltä koulupaikat. Kun maniokkia kasvattava kambodzalainen perhe joutuu ottamaan lapsiaan pois koulusta ruokapulan ja polttoaineen hinnan takia, niin tytöt jätetään ensimmäisinä kotiin. Planin tutkimuksen mukaan pitäisi tehdä juuri päinvastoin. Tällä hetkellä kehitysmaissa on 62 miljoonaa kouluikäistä tyttöä, joilta on evätty pääsy kouluun. Heihin sijoittaminen pelastaisi yksittäisen tytön elämän, mutta vakauttaisi myös globaalia taloutta, sillä esimerkiksi pelkästään teiniraskauksista aiheutuu valtioille vuodessa satojen miljoonien kulut. Kehitysmaissa nainen tuo palkastaan kotiin 90 %, mies 30 %.

 

Vietnamissa näyttäisi asiat olevan paremmin kuin naapurivaltiossa. Eniten ilahdutti se, että nuoret isät hoitivat ylpeinä lapsiaan ja palveluhenkilökunnassa oli hyvin tasapuolisesti miehiä ja naisia. Myös ympäristöstä huolehdittiin: näin ihmisten kuljettavan valtavia pahvikasoja mopoilla keräyspisteisiin. Yhteistä kieltä jäin silti kaipaamaan…

 

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää 19.3.!

 

maaliskuussa 2010 

——————————

JOS OLISIN DIKTAATTORI…

Suomen valtion ensimmäisenä diktaattorina minulla olisi kaksi ensisijaista tehtävää: pysäyttää yhteiskunnan jatkuva kahtiajakautuminen rikkaisiin ja köyhiin ja estää ilmaston lämpenemistä niin paljon kuin se Suomesta käsin on mahdollista.

 

Ensimmäiseksi palauttaisin pääomaverotuksen sellaiseksi, jollainen se oli ennen kuin kapitalisti-demarit sen poistivat. Toiseksi määräisin kaikille tuloille samanlaisen progressiivisen verotuksen kuin palkkatuloilla on ja jyrkentäisin progressiota tiukasti asteikon yläpäästä.

 

Seuraavaksi muuttaisin kaikki sairaanhoito- ja lapsenhoitomaksut niin, että pienituloiset perheet eivät maksaisi niitä ollenkaan ja suurituloisten maksut kaksinkertaistuisivat.  Pyhän ja koskemattoman lapsilisän muuttaisin vihdoinkin progressiivisiksi, jolloin vähimmin ansaitsevat saisivat tuplaten nykyisen summan ja suurituloiset perheet eivät saisi lapsilisää ollenkaan.

 

Diktaattorina nostaisin polttoaineiden hinnat kaksinkertaisiksi. Verotuksessa antaisin korotuksen takaisin julkiselle liikenteelle ja niille, joille oman auton käyttö on työn tai asuinpaikan takia välttämätöntä. Sen verran vetäisin kotiin päin, että rakennuttaisin rantaradan Helsingistä Vaalimaalle ja neuvottelisin kollega-diktaattori Putinin kanssa sen jatkosta Viipuriin.

 

Lihan ja kanan hinnan tuplaisin myös, samoin sokerin, voin, suklaan ja karkkien. Vihannesten, hedelmien, kalan, leivän ja kaiken terveellisen perusruoan hintaa laskisin. Alkoholin ja tupakan hintoja korottaisin reilusti, mutta sen sijaan poistaisin arvonlisäverotuksen kokonaan partureilta ja kampaajilta, ravintoloilta, kahviloilta, elokuvateattereista, lasten huvipuistoista, kauneus- ja jalkahoitoloista ja hierojilta.

 

Loisin uusia työpaikkoja ihmisille uusiutuvan energian kehittämisessä ja toteuttamisessa ja kieltäisin ehdottomasti uuden ydinvoiman rakentamisen. Edellyttäisin vanhojen ydinjätteiden siirtämistä ja nykyisten kaivamista niin syvälle, ettei tulevan jääkauden routakerros niitä tavoita.

 

Siis jos olisin diktaattori…

Helmikuu 2010

———————————— 

JOULUISIA PYSÄHTYMISEN HETKIÄ

 

Oli ihastuttavaa törmätä Tiernapoikaseurueeseen  Fidan kirpputorilla vähän ennen joulua. Neljästä pojasta kolme oli mustaihoisia ja vain murjaanien kuningas vaaleaihoinen. Kaikki lauloivat kauniisti ja puhtaasti suomeksi. Upea oivallus ja hyvä joulumieli niin monelle!

x x x

Täällä pohjan tähden alla –elokuva pysähdytti ja järkytti. En kertaakaan kolmen tunnin aikana miettinyt, miten elokuva on tehty. Elin vain tapahtumat ja ahdistuin siitä syvästä vihasta, jota suomalaiset ovat toisiaan kohtaan tunteneet. Kannattaa katsoa. Siitä saa perspektiiviä tähän päivään. Ja toivottavasti uutta pontta pyrkiä pysähdyttämään tämä taas levenevä kuilu rikkaiden ja köyhien välillä.

x x x

Liikutuin kun löysin joulusiivoa tehdessäni vaarini kirjeen mummolleni. Se on kirjoitettu ilmeisesti sotavuonna 1939 joulun alla. Vaari oli ”Siellä jossakin” ja mummo 3-vuotiaan äitini kanssa Vastilassa paossa Kotkan pommituksia. Vaarini kirjoitti: ”Hyvin on voitu ja tullaan voimaan. Ei meillä täällä alavilla ole mitään hätää. Huhutaan jo, että Venäjä ei enää tulekaan edemmäksi.” Hän myös ikävöi ”Huspua” ja muistelee tämän katsetta, kun he olivat kiven takana suojassa ja oksat tippuivat pommituksessa niskaan.  Äitini oli tuo ”Huspu”, joka ei vielä osannut pelätä pommikoneita.

x x x

Elin voimakkaasti mukana Kööpenhaminan ilmastokokousta netin ja ystävien blogien välityksellä. Huono lopputulos harmittaa. Näin itsekkäitä me olemme. Rikkaat länsimaat eivät enää suostu kohtuulliseen elämään, vaikka sillä voitaisiin pelastaa maapallo. Eikä yksilötasolla muuta tarvitsisi, kun vaihtaa uusi auto tai televisio vähän harvemmin. Tai jättää yksi lentoloma väliin. Tai ajaa täällä maan pinnalla julkisilla kulkuneuvoilla silloin, kun se on mahdollista. – Mutta niin moni mittaa omat päätöksensä rahassa. Kun Kotkasta Helsinkiin pääsee omalla autolla halvemmalla kuin bussilla, niin paljon on vielä mätää Suomenkin maassa.

x x x

Avasin eduskunnasta tulleen joulukortin ja siinä ei ollut ollenkaan allekirjoitusta. Ensin tuntui pahalta. Olen jouluisen suorittamisen kohde! Sitten käänsin asian hyväksi enteeksi ja signeerasin korttiin ”Leena G”. Ehkäpä joskus pääsen sen itse lähettämään!

x x x

Mieleenpainuvinta tänä jouluna oli puolivuotiaan Joulu-Ukon läsnäolo. Veljeni poika piipahti isänsä kotikaupungissa. Onko mikään puhdistavampaa kuin lapsen viattomuus, vauvan tuoksu ja iloinen, tyytyväinen nauru. Kun on toivottu, hellitty ja kaiken keskipiste. Ja kun ei osaa vielä itse toivoa, niin ei pysty pettymäänkään.

Viattomien lasten päivänä toivotan kaikille lukijoille uljasta uutta alkavaa vuotta! 

Ankkuri 30.12.
——————–

JÄRKIVIHREYTTÄ VAI LAATUVIHREYTTÄ?

Kotkan valtuusto päättää ensi maanantaina Itärannan jo kohua herättäneestä kaavasta. Olen ymmärtänyt, että vihreiden lisäksi vasurit ja perussuomalaiset vaativat kaavan hylkäämistä. Tämän lisäksi on muutama isomman puolueen jäsen allekirjoittanut vetoomuksen kaupungin päättäjille Itärannan säilyttämisen puolesta.

 

Toivottavasti muut valtuutetut eivät ajattele, ettei tällaisessa taloudellisessa tilanteessa ole mahdollista suojella luontoa.

 

Valtuusto keskusteli rantarakentamisesta edellisen kerran Ruonalan kaavan yhteydessä. Yhden valtuutetun argumenttina oli, että mitä nyt haittaa, jos kaavoitetaan joku puolen kilometrin alue omakotitalotonteiksi, kun Kotkalla on rantaviivaa niin paljon!

 

Kotkalla on hallussaan iso osa koko Suomen ja koko Itämeren rantaviivasta. Kotkan valtuustolla on siis koko Itämeren mittakaavassa suhteettoman suuri oikeus käyttää valtaansa ja kaavoittaa luonnontilassa olevaa rantaviivaa asumiskäyttöön – tai jättää kaavoittamatta.

 

Tätä valtaa pitäisi todella käyttää harkiten, eikä ainakaan rikkoa lakia, niin kuin nykyisellä kaupunginhallituksen ehdotuksella ollaan tekemässä. Kaavaehdotus on ristiriidassa maakuntakaavan kanssa ja rikkoo maankäyttö- ja rakennuslakia. Itärannan harjualueelle annettu suojelumerkintä on harvinainen, eikä sen ylitse kävely osoita kovin hyvää hallinnointia Kotkalta.

 

Itsensä järkivihreäksi julistanut kokoomus äänestänee kaavan puolesta. Heillehän tyypillistä on, että ympäristöä suojellaan, kunhan se ei edellytä taloudellisia uhrauksia.

 

Ruonalan kaavasta päätettäessä kaksi urheaa demarinaista lipesi ryhmäpäätöksestä ja äänesti kaavan hylkäämistä. Asetankin toivoni demareihin: mikäli he luopuisivat ryhmäpäätöksestä, voisi useampikin heistä noudattaa omaa arvomaailmaansa ja Itärannan ainutlaatuisella luonnolla olisi tulevaisuus.

 

Eikö erityisesti juuri nyt laman aikana ole huolehdittava nykyisten asukkaiden viihtyvyydestä ja jokamiehen oikeuksista. Nyt on aika osoittaa konkreettisesti, kenellä on vihreät arvot. Juhlapuheet ja kaupungin visiot eivät riitä - globaalin vastuun kantaminen edellyttää paikallista toimimista. Ja sen voi tehdä ensi maanantain valtuustossa painamalla – ärsyttävää kyllä - punaista nappia.

joulukuu 2009

———————————- 

PYHÄINPÄIVÄN MIETTEITÄ

Istun yksin työpöytäni ääressä pyhän yllättämänä. Unohdin käydä kaupassa. Onneksi teimme ystäväni kanssa yhdessä ruokaa illalla – siitä riittää täksikin päiväksi. Ja mitä ei kaapista löydy, sitä ei tarvita.

Päätä särkee ja niveliä jomottaa. Eilistä ilonpitoa tässä maksetaan. En jaksaisi korjata kokeita, valmistella ensi viikon tunteja, kirjoittaa kolumnia. Mutta miksi aina pitäisi suorittaa? Nythän on pyhäpäivä.

 

Pyhäpäivä ei tunnu enää velvoittavan mihinkään. Vanhan kirkollisen maailmankatsomuksen mukaan ihmisen tehtävä maanpäällä on saavuttaa pelastus noudattamalla elämässään kirkon ohjeita ja Jumalan sanaa - muuten joutuu kadotukseen. Keskiajalla papit määrittelivät kaikki luonnonilmiötkin jumalan tahdoksi tai paholaisen sanelemaksi, koska ei tiedetty geologiasta, kasvitieteestä, säästä tai sairauksista. – Omilla aivoillaan ajatteleva, maallistunut nykyihminen voi valita, mitä perinteitä haluaa noudattaa. Useimmille riittää ongelmanasetteluksi, miten saa omat tarpeensa tyydytettyä ja jääkö jotain nautintoihin. Ja miten paljon voi nautiskella ilman, että ohitetaan kohtuuden raja.

 

Kohtuuttomuuskin aiheuttaa energiataso tippumisen: kun töitä ja nautiskelua on liikaa. Opettajan työviikossa ei viisi päivää riitä – viikonloppuisin on aina töitä. Tänään piti myös osallistua vihreiden puolue”risteilyyn” hotelli Vantaassa – en jaksanut! Liian väsynyt olo, vähän kipeä ja kauheasti töitä. Annoin itselleni rauhoittumisen ja hiljentymisen päivän. − Voin polttaa kynttilöitä ikkunalaudalla ja muistella äitiä ja isää. Ja katsella aikuisen poikani lapsuusvideoita ja heittäytyä nostalgiseksi. Elämä on ollut rikasta, vaikka rankkaa.

 

Ja tulevaisuus: mitä tekisin loppuelämälläni – tai pikemminkin jättäisin tekemättä. Vähentäisinkö työmäärää ja tyytyisin pienempään palkkaan. Lähtisinkö vuodeksi opiskelemaan, hetkeksi kokonaan pois oravanpyörästä. …Tai jos sittenkin aloittaisin tästä kokeiden korjaamisesta – ilman huonoa omaatuntoa pyhäpäivän takia, mutta vähän oman jaksamisen puolesta. Suorittamisesta tulee kuitenkin parempi olo – ja tulipa kolumnikin kirjoitettua!

marraskuu 09

————————————–

MORAALIA, POLITIIKKAA – JA POLITIIKAN MORAALIA

 

Vaalirahakohujen kesässä on ollut mukava olla vihreä. Vihreät ovat aina vaatineet avoimuutta vaalirahoitukseen ja julkaisseet useita vuosia oman rahoituksensa jopa ennen vaaleja.

 

Meille julkisuus ei ole ongelma, koska vihreillä ei ole luontaisia tukijoita talouselämässä tai ay-liikkeessä ja vaalibudjettimme ovat perinteisesti olleet hyvin pieniä. Luonto ja vähäosaiset kun eivät rahallisesti juuri tue puolestapuhujiaan. Ympäristö ja talous ovat useimmissa asioissa vastakkaisilla puolilla.

 

Vaalirahakohussa on kyse siitä, vaikuttaako saatu raha edustajan tai valtuutetun päätöksentekoon. Moraalitonta on ottaa vastaan rahaa, joka on tarkoitettu nuorten asumisen tukemiseen tai muuhun hyväntekeväisyyteen. Moraalitonta on ottaa vastaan ay-rahaa, joka on tarkoitettu jäsenistön asioiden hoitoon. Moraalittomia ovat rahoitusten peittely-yritykset: julkisuuteen kerrotaan, että on toimittu rehellisesti, vaikka Kehittyvät maakunnat tai Keva ovatkin olleet tukemassa omaa kampanjaa. On puolusteltu, että lahjusten vastaanottaminen on maan tapa ja että ”kun ei meillä ole sovittuja pelisääntöjä”.

 

Rehellisyys on kai liian vanhanaikaista pelisäännöksi.

 

Pitkään muhinut finni, jota vihreät ovat aina yrittäneet sohia, alkaa pikkuhiljaa tyhjentyä. Mätäpaise ei kuitenkaan tyhjene, ellei kaikkea järjestö- ja vaalirahoitusta avata kokonaan. Seuraavaksi on avattava myös kuntavaalien rahoitus, sillä se jos mikä vaikuttaa kuntien päätöksenteossa. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.  Jos rakennusfirma tukee vaalikampanjaasi, olet aika epeli, ellet puolusta sen vaatimia kaavamuutoshankkeita.

 

Kun astelin viime viikon perjantaina eduskuntataloon, oli rappusilla hautaseppele, jonka valkoisissa liehukkeissa luki sinisin kirjaimin: edesmenneen demokratian muistolle. Olen eri mieltä: loppujen lopuksi meneillään oleva kohu on parasta, mitä suomalaiselle demokratialle on tapahtunut vuosikausiin.

 

Mutta kosmetologihommia riittää vielä…

 

lokakuu09

———————————-

 SUOMALAINEN SOSIAALITURVA - VANKILEIRIEN SAARISTO

Suomalainen sosiaaliturva on jäykkä ja siirtymät eri elämäntilanteiden välillä vaikeita. Nyky-yhteiskunnassa elämiseen kuuluu paljon siirtymistä työn ja työttömyyden, koulutuksen ja työn, hoivan ja koulutuksen, ja työttömyyden ja hoivan välillä.

Vihreä aatetoverini Ville Elonheimo Kuopiosta kuvailee nettisivuillaan Suomen sosiaalijärjestelmää vankileirien saaristoksi. Hänen mukaansa ei näillä leireillä soppaan paljon sattumia satu ja leivän päälle ei voita riitä: kaikkia tukia täytyy täydentää asumistuella ja usein myös toimeentulotuella. Sosiaaliturvan taso Suomessa on Länsi-Euroopan heikoimpia sekä mitattuna henkilökohtaisella tulolla että osuudella BKT:sta.Jos olet päätynyt jollekin leirille, siellä on määrätty päivä- ja viikkorytmi, eikä muiden asioiden tekeminen ole sallittua. Vai saako työttömyysleirillä opiskella tutkintonsa loppuun? Saako sairaslomaleirillä työvoimatoimiston palveluja, että voisi etsiä uutta uraa elämälleen? Saako työkyvyttömyysleirillä käydä töissä?

No, tarkkaan ottaen saa, mutta siitä ei palkita, vaan päivittäistä leipäannosta pienennetään sen mukaan, mitä toisesta paikasta ansaitset.

Olen läheltä seurannut hyvän ystäväni taistelua tässä vankileirien saaristossa. Hän altistui työpaikassaan homeelle ja herkistyi niin, että pieninkin altistus saa hänet kuumeeseen ja sänkypotilaaksi. Esimerkiksi uimahalli ja kirjasto Kotkansaarella ovat täysin poissuljettuja harrastusmahdollisuuksia, koska hometoksiinit tekevät olon kurjaksi.Sairauden todistamisen vastuu on sairastuneella. Työterveys ei vuosiin myöntänyt, että sairastuminen on työperäistä, vaikka todistettavasti samassa työpaikassa on useita enemmän tai vähemmän altistuneita. Lääkärit, vakuutusyhtiöt ja Kela ovat nyt pompotelleet asiaa kohta kymmenkunta vuotta, eikä vieläkään ole selvää, mitä 49-vuotiaalla ystävälläni on loppuelämässään mahdollisuus tehdä.

Työnantaja ei suostu irtisanomaan häntä, koska korvaukset olisivat liian suuret. Silti sillä ei ole tarjota paikkaa, jossa ystäväni voisi altistumatta tehdä työtä. Nyt ystäväni miettii viikoittain, tuleeko raha elämiseen työttömyyskorvauksena, kuntoutustukena vai joutuuko hän asioimaan sosiaalitoimistossa jonkun siirtymävaiheen takia.

Toisen ystäväni äiti on vakavasti sairas, eikä pysty itse huolehtimaan arkipäivän askareista. Kotona käyvien hoitajien tehtävät on eriytetty niin, että yksi siivoaa lattian, eikä ehdi katsoa uuniin, jossa on viikon vanhat homehtuneet ruuat. Yksi antaa lääkkeet, mutta ei ehdi jutella tai huomata, että yölamppu on palanut sängyn päädyssä, sulattanut varjostimen ja aiheuttavan vakavan palovaaran. Kukaan ei huolehdi kokonaisuudesta: hoitokotiin pääsyyn ei sairauksia ole vielä tarpeeksi.

Sosiaaliturvamme on heikko, eikä ainakaan tasapuolinen. Vihreät on vuosia esittäneet perustulomallia, joka takaisi perusturvan nimenomaan elämän muutostilanteissa. Kun elämä kohtelee muutenkin huonosti sairauden takia, tai opiskelu ja työ vuorottelevat, niin ei pitäisi enää joutua taistelemaan jokapäiväisestä toimeentulosta. Perustulomallin ajattelutapa lähtee liikkeelle ajatuksesta, että ihmiselle pitäisi jättää valinnanmahdollisuuksia – sairaana ja vanhanakin.

Ankkuri syyskuu 2009

—————————————- 

NAISVENEILIJÄN ONNISTUMISIA JA HÄPEÄPILKKUJA On ollut hyvä veneilykesä. Olen vihdoinkin uskaltanut veneilemään myös yksin pitkin saaristoa. Kauan se vei aikaa. Pelkoni taustalla on ollut suuri kunnioitus merta kohtaan, äkkinäiset tuulen vaihtelut sekä tietämättömyys moottorin perustoiminnasta. Hankin meriläisen viitisen vuotta sitten ja nyt on kuudes ajokesä menossa. Alkuaikoina tuli maksettua monet oppirahat. Mutta kun on kerran jäänyt keskellä ulappaa koneen kiehumisen takia, niin muistaa kiristää vesijäähdytyksen klemmarit aina parin ajomatkan välein. Ja katsoa jäähdytinnesteen riittävyyden. Ja kun kerran on moottori tukahtunut aallokossa Kaunissaaren Mustien kivien vieressä, ilmeisesti polttoainetankista tulleeseen likaan, niin puhdistettiinpa sitten tankit ja vaihdettiin letkut. Letkunvaihdon jälkeen unohtui tietysti koneen kunnollinen ilmaaminen ja moottori sammui Kuusisen taakse. Vanhan kunnon Perkins Peraman ilmaamiseen olisi siinä laivaväylällä mennyt melkein työpäivä, joten aloitinpa viime kesän veneilykauden merivartioston ystävällisellä hinauksella Sapokkaan. Nolotti!

Vanhan meriläisen ohjaaminen satamassa ei ole helppoa. Hitaassa vauhdissa sen ohjattavuus on tosi huono ja peruuttaessa se kääntyy ainoastaan yhteen suuntaan. Alussa panikoin ja laitoin kierrokset liian kovalle, jotta saisin tiukemmat käännökset. Taisin aiheuttaa vaaratilanteitakin ja ensimmäisenä ajokesänä törmäsin kerran naapuriveneeseen, kun kone sammui vauhdissa, enkä saanut pakkia tarpeeksi nopeasti päälle. Naapurille ei onneksi käynyt mitään, mutta itse ajelin pitkän aikaa rikkinäisen sivuikkunan kanssa. Ja vähän hävetti!

Nyt heinäkuun alussa tuuli nosti yllättäen puolitoistametrisen aallokon takavasemmalta ja sehän saa pitkän ja kapean meriläisen heijaamaan oikein kunnolla. Vasta pitkän keinutuksen loppupuolella tajusin lisätä vauhtia ja vene kulki paljon sulavammin. – Sitä on vaan niin iskostanut näihin naisenaivoihinsa, että tällä veneellä ajetaan 7 solmua, jolloin kulutus on alle 2 litraa tunnissa. Pahassa kelissä on siis oikeasti lupa kuluttaa enemmänkin, kun vene kerran kulkee!

Nyt olen pari viikkoa miettinyt, että jotain kummallista vikaa on pilssipumpussa! Se vain kerran imaisee ja sen jälkeen vinkuu tyhjää. Meinasin jo taas kerran tarttua puhelimeen ja soittaa Moottoriveneseuran luottomiehelleni, mutta sitten järjenkasvu voitti. Eihän se voi pumpata enempää, jos pilssissä ei kerran ole vettä. – Vika on siis siinä, että 30 vuotta vanha puuveneeni ei vuoda!

Samoin ihmettelin kasvavaa tärinää veneen pohjalevyssä ihan normaalilla ajonopeudella. Olin jo taas kääntymässä jonkun viisaamman (tässä kontekstissa = miehen) puoleen, kunnes naisenlogiikkani tuli avuksi: laitoin pienet paperitollot nippusiteen kanssa runkopuihin, niin että pohjalevy levy nousi puoli senttiä. Eikä täristä enää! Kröhöm!

Meri on edelleen minulle haaste. Mutta nyt osaan jo nauttia jokaisen ajomatkan nostattamasta adrenaliinista. Äkkinäisten tuulten kovuuteen ei silti pysty varautumaan. Ja kun ajelee aurinkoisella merenselällä, ei koskaan voi täysin unohtaa, että alla on yksi maailman suurimmista autiomaista: lähes kuollut Itämeren pohja. Sen parantamiseksi pitää tehdä vielä paljon!

Ankkuri elokuu 2009

————————- 

NÄTTI NAKUNA  -  JA GRILLERIÄ POSKEEN!

Kesän grillaukset ja terassikauden olut- ja viininautiskelut alkavat näkyä vyötäröllä. Vaikka kuinka on yrittänyt unohtaa makkarat, jäätelöt ja muut kesäherkut ja pyrkinyt keventämään keventämästä päästyään, niin silti alkaa vyötärönauha kiristää.

Vähähiilihydraattinen ruokavalio on nyt jokaisen huulilla: perunat, pastat, leivät ja makeiset pois ja tilalle vihanneksia, salaattia ja vähärasvaista kalaa tai lihaa. Mutta jos alkaa miettiä eettisesti ja ekologisesti, niin lihaa nyt ei ainakaan pitäisi syödä. Lihan tuotanto on suurempi kasvihuonekaasujen lähde kuin liikenne. Se vastaa lähes viidenneksestä kaikista päästöistä. New Scientist -lehden mukaan yhden pihvikilon kuluttaminen vastaa kasvihuonekaasuissa samaa kuin lähtisi kolmeksi tunniksi autoajelulle ja jättäisi varmuuden vuoksi kotona valot päälle.

Eikä pelkillä kasviksillakaan elä. Tehomaatalous käyttää lannoitteita, joissa on liian vähän hivenaineita: nyt pitäisi syödä kolme porkkanaa, että saisi saman verran ravinteita kuin porkkanassa oli kolmekymmentä vuotta sitten. Koska luomua ei ole tarpeeksi saatavilla, pitää jokaisen itsestään huolehtivan vegetaristinkin syödä lisäravinteita.

x   x   x

Olen aivan otettu tv:n Nätti nakuna –ohjelmasta. Lähtökohtana on joka jaksossa nainen, joka ei ole tyytyväinen omaan kehoonsa. Persoonallinen stylisti saa naisen rohkaistumaan, uskomaan omaan itseensä ja vartaloonsa. Toki nainen sitten myös puetaan, meikataan ja kammataan tyylikkääksi, mutta lähtöajatus on oman itsensä ja oman kehonsa hyväksyminen sellaisena kuin se on.

Kun itse olen sitä naistyyppiä, joka syö murheeseensa ja jonka paino vaihtelee 10 kiloa syksystä kevääseen, sain ohjelmasta rohkaisua itsetunnolleni. Tässä anorektisten mannekiinien maailmassa välillä unohtuu, että lihavallakin on ihmisarvo ja oikeus nauttia elämäniloista. Onneksi kaikki miehet eivät seuraa aina niin tarkasti näitä naistenlehtiä, ja jotkut jopa luottavat ihan omaankin naismakuunsa! - Ei kun bikineissä uimarannalle, kaikki suurenmoiset naiset!

Leena Griinari, joka on heinäkuun mansikka-, valkoviini-, salaatti- ja grillimakkaradieetillä.

Ankkuri heinäkuu 2009

—————————————

JUUSTOHÖYLÄTEN JA FIILATEN…

 

…aamuyöhön asti saattaa mennä seuraava valtuuston kokous Kotkassa. Kyllä nämä säästötoimenpiteet sen verran tulevat valtuutettuja puhuttamaan.

 

Ymmärrän hädän, jonka taloustilanne meille asettaa. En ymmärrä hätiköintiä, jossa ohitetaan lautakuntien asiantuntemus päätöksenteossa. Kun kaupunginhallitus vielä tyytyi kompromisseihin ja päätti antaa sananvallan valtuustolle, niin nyt sitten mitataan itse kunkin valtuutetun vaalilauseiden mitta tosipaikan tullen.

 

Juustohöylä ja rekrytointikielto ovat huonoja paniikkiratkaisuja. Se että sivalletaan vähän joka paikasta, ei johda mihinkään hyvään. On pystyttävä tekemään rakenteellisia ratkaisuja, vaikka ne säästöt tulisivatkin konkreettisiksi vasta muutaman vuoden viiveellä. Viittaan tässä mm. koulu-uudistuksiin, joita monet vastustavat oman alueensa etujen nimessä. Nyt on vihdoin aika nähdä kokonaisuus, ei yksittäisten ryhmien etuoikeuksia.

 

Rekrytointikielto on, kuten palvelujohtaja Telaranta osuvasti sanoi, venäläistä rulettia. Emme voi etukäteen tietää, mihin tällainen kielto saattaa johtaa. On aivan käsittämätöntä antaa edes mahdollisuus sille, että kotihoitaja jäisi saapumatta vaikeasti sairaan ihmisen luo. On edesvastuutonta ja myös laitonta mahdollistaa tilanne, jossa päiväkotiryhmät tai koululuokat jäävät alimitoitetun henkilökunnan vastuulle.

 

Tyhmää on säästää ennaltaehkäisystä, kuten suuhygieenikon työpanoksesta tai urheilun ja kulttuurin tukemisesta. Tai nostaa julkisen liikenteen kausilippuja, unohtaa samalla kestävä kehitys ja pakottaa ihmiset autoilemaan enemmän. Edelleen edesvastuutonta on sulkea sairaalan osastoja: inhimillisten kärsimysten lisäksi kaikki tällaiset säästöt tulevat meille takaisin tulevaisuudessa moninkertaisina maksettaviksi.

 

Nöyryyttävää olisi myös lomauttaa kunnan työntekijöitä, jotka jo nyt tekevät moninkertaisen työmäärän, kun henkilöstöä koko ajan supistetaan.

 

Mikä sitten ei olisi tyhmää? Arvostettu valtuustokonkarimme Esko Almgren sanoi, että jos jotain esittää poisotettavaksi, niin pitää ehdottaa tilalle toinen säästökohde. Investointien karsimisen, ilotulituksesta luopumisen ja kutsuvieraiden kestityksestä karsimisen voisin hyväksyä.  Mutta näillä ei pitkälle pötkitä.

 

Kuntatalous on valtakunnallisesti vedetty jo vuosia aivan liian tiukalle. Hyvinäkään vuosina ei saatu säästettyä mitään laman varalle. Kunta- ja palvelurakenneuudistus ei ole pystynyt täyttämään odotuksia. Hallituksen elvytyspaketti nosti kuntien yhteisöverotuloja, poisti Kela-maksuja ja muutti kiinteistöveroja, mutta toimenpiteiden yhteisvaikutus ei riitä alkuunkaan. Eikä valtionosuusuudistus, jolla turvattaisiin mm. opetuksen ja terveydenhoidon palvelut, taida onnistua tältäkään hallitukselta.

 

Tarvitaan voimakkaampia rakenteellisia muutoksia kuntatalouden elvyttämiseksi. Kuntaliitto vaatii kunnille osuutta jäteveron sekä ajoneuvo- ja polttoaineveron tuotoista, sekä myös tuloutusta luonnollisten henkilöiden pääomatulojen veroista. Tämä olisi jo elvytystä. Ensisijaista on kuitenkin, että kunnille ei enää anneta uusia tehtäviä – emmehän me enää ole aikoihin selvinneet kunnialla näistä nykyisistäkään.

Julkaistu 13.6.

———————-

JOS HALUAT NÄHDÄ PINTAA SYVEMMÄLLE…

Veneilykausi on alkamassa: veneitä kunnostetaan ja lasketaan mereen jatkuvana nauhana. Vieläkö saamme tämän kesän nauttia Suomenlahden aalloista ja puhtaista, uimakelpoisista rannoista? Pelko Itämeren saastumisesta on yhä useamman rannikolla asuvan takaraivossa.

Oletko sitä mieltä, että moottoriveneilyn hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä taloudellisin ohjauskeinoin?

Vaikka laivaliikenne on kaikkein energiatehokkaimpia kuljetusmuotoja, ovat sen päästöt ilmakehään selvästi nousussa, koska liikenne kasvaa koko ajan. - Itse olisin valmis maksamaan omasta pienestä huviveneilystäni selkeästi korotetun polttoaineveron.

Oletko sitä mieltä, että rannikko- ja avomeriöljyntorjuntaan on taattava riittävät määrärahat ja laivanvarustamoille on asetettava nykyistä tiukemmat vaatimukset laivojen kunnossapidosta ja öljyjen käsittelystä?

Jääpeite ja kova merenkäynti hankaloittavat öljyntorjuntaa Itämerellä, jos haveri tapahtuu. Laivaliikenne lisääntyy koko ajan, joten tehokkaisiin mekaanisiin öljynkeräysvälineisiin pitää investoida.

Oletko sitä mieltä, että käymäläjätevesien laskeminen matkustaja-aluksista Itämereen tulee yksiselitteisesti kieltää ja laivaliikenteen ja veneilyn päästöjä varten tulee luoda kattava septitankkien tyhjennysjärjestelmä ja valvonta?

Uudet eläin- ja kasvilajit kulkeutuvat erityisesti painolastivesien ja runkorakenteiden kautta ja nämä tulokaslajit uhkaavat Itämeren monimuotoisuutta. Asiasta on tehty sopimuksia sekä IMO:ssa että Helcomissa, mutta nämä sopimukset on pantava täytäntöön ja niitä on valvottava.

Oletko sitä mieltä, että rikkipitoisten polttoöljyjen käyttö meriliikenteessä tulee lopettaa mahdollisimman pian ja typen oksidipäästöjä on vähennettävä siirtymällä vähäpäästöisempään kalustoon?

Itämerta rehevöittävästä typestä lähes kolmannes saapuu mereen ilmakehästä ja laivaliikenteen ilmakehäpäästöt vastaavat Suomenlahdella ilmeisesti jopa puolta Suomen kokonaistyppikuormituksesta ilmakehään.

Oletko sitä mieltä, että EU:n maatalouden ympäristötukijärjestelmä on kohdistettava käytäntöihin, jotka todistetusti vähentävät ravinnekuormitusta: fosforilannoitteille on asetettava vero, lannan hyödyntämistä biokaasuna on tuettava nykyistä enemmän ja suorakylvöä ja luomuviljelyä on suosittava.

Kaikki edellä olevat ehdotukset pohjautuvat Vihreän liiton tänä keväänä hyväksyttyyn vesipoliittiseen linjapaperiin. Tärkeimmät päätökset Itämeren suojelemiseksi tehdään Euroopan parlamentissa. Ja siellä vihreiden ryhmä on näistä asioista yksimielinen.Jos olet samaa mieltä, tiedät mitä tehdä sunnuntaina 7. kesäkuuta.
Jos siis haluat nähdä pintaa syvemmälle…Julkaistu 13.5.

———— 

KYLLÄ SIPERIA OPETTAA!

Olen pohtinut ekologista jalanjälkeäni ja matkustamisen vaikutusta siihen. Vaikka en omista autoa, kertyy julkisestakin liikenteestä huomattava määrä päästöjä, kun työpaikka on Kouvolassa ja lukuisat kokoukset Helsingissä. Omaatuntoani lepytän maksamalla Maanystäville 10 prosenttia edes jokaisen lentoni hinnasta. Se ei kuitenkaan ole pysyvä ratkaisu: lentämisen ekologinen jalanjälki pitäisi näkyä suoraan sen hinnassa.

Vierailin pääsiäisviikolla Vologdan 300 000 asukkaan kaupungissa Länsi-Siperiassa. Matka kesti junalla 26 tuntia suuntaansa. Lentäen se olisi vienyt muutaman tunnin. Mutta mitä kaikkea matkaan käytetty aika mahdollisti? Mukavan tutustumisen omaan seurueeseen menomatkalla ja hauskaa yhteistyökuvioiden ideoimista takaisin tullessa. Levollisen yön makuuvaunussa ja rauhoittumisen kirjan ja venäjän kieliopin ääressä. Tutustumista Pietariin useamman tunnin ajan molemmilla matkoilla jatkoyhteyttä odottaessa. Tehokkuus ja kiire unohtuivat hetkeksi.

Matkalla ennätin myös pohtia, mitä upeita mahdollisuuksia Pietarin ja Siperian läheisyys suomalaisille tarjoaa – jos vain osaisimme niitä hyödyntää. Venäjä tarvitsee ympäristöosaamista melkein kaikilla alueilla. Koulutusyhteistyö on mahdollista heti, kun Venäjä allekirjoittaa Bolognan sopimuksen.

Vologdassa suurin yhteistyön este on kielimuuri: englantia puhuvat vain englanninopettajat ja muutama opiskelija. Pietarissa yhteistyö on helpompaa, sillä englantia puhutaan enemmän.Maailmantalouden ahdingossa meillä on nyt etsikkoaikamme hyödyntää ison naapurin läheisyyttä. Työtä on olemassa, mutta itse pitää olla aloitteellinen.

Venäläinen kansainvälinen syöpätutkimuskeskus saattaisi sijoittuessaan Laajakosken sairaalakiinteistöön avata suuriakin määriä työpaikkoja koulutetulle terveydenhuoltoalan henkilöstölle. Ja kahdensuuntainen turismi rautateitse rajan yli on kannatettava ja kehitettävä ekologinen vaihtoehto, nyt kun lama rajoittaa muutenkin kaukomatkailua ja lentämistä.

Siperia opetti minua ymmärtämään venäläisen kansanluonteen lämpöä ja vieraanvaraisuutta. Oli hienoa kohdata ihmisiä, jotka aidosti ovat halukkaita yhteistyöhön ja haluavat tehdä sen eteen myös työtä. Ihailen heidän elämäntapansa kiireettömyyttä, mikä ei silti ollut pois osaamisesta tai tehokkuudesta. Itse lähtisin Vologdaan vaihto-opettajaksi heti, jos siihen tarjoutuisi mahdollisuus. Harmi vain, että suomenopetukselle ei ole vielä kovin suurta tilausta Länsi-Siperiassa…

Julk. huhtikuussa 2009

————————————

 SARVIKUONO VAI PRINSESSA?

Poliitikoissa halveksitaan kovanaamaisuutta ja julkisuudenkipeyttä, mutta toisaalta myös nauretaan prinsessanherkkyydelle, jos tuo julki loukkaantumisensa muiden kohtelusta. Vanhasen yliherkkyys Ruususen kirjan paljastuksista ja siitä saatu tuomio kertovat suomalaisen poliittisen kulttuurin kiltteydestä.  Brittipoliitikkoja käsitellään mediassa paljon kovakouraisemmin.

Olin juuri viikon kielikurssilla ja jouduin pakon eli flunssan takia oleilemaan paljonkin hotellihuoneessa BBC:n ja sanomalehtien seurassa. Britit eivät paljon kuvia kumartele: niin rajuja ja lähes alatyylisiä olivat pääministeriinkin kohdistuneet sanavalinnat, että Vanhasen viimeviikkoinen kohtelu on silkkiä sen rinnalla.

Tien varressakin oli valtava mainos, jossa hymyili suloinen vauva. Tekstissä kerrottiin, että hän on perinyt äitinsä silmät, isänsä nenän - ja pääministeri Brownin velat. - Kuka tällaisen tienvarsimainoksen oli pystyttänyt, sitä en ehtinyt ohi kiitävästä bussista näkemään…

Mutta selkeä ero suomalaiseen journalismiin on tavallisen ihmisen nostaminen julkisuuteen. Mikä tahansa surullinen tapahtuma, sairaus, väkivalta tai kuolema sinua tai perhettäsi kohtaakin, voit myydä tarinasi siitä kiinnostuneelle lehdelle ja paistatella oman hetkesi julkisuudessa. Pubi-keskustelua: ”Olen muuten se Mrs Smith, jonka lapsen kuudennesta varpaasta oli juttu joulukuun Love it! –lehdessä.”

Viime päivinä on myös paikallisia poliitikkoja suomittu ilkeästi mediassa. Jotkut mielensä pahoittaneet ovat uhanneet kunnianloukkausjutuilla! Minäkin poloinen pikkukaupunkipoliitikko olen kuulemma joutunut jonkinlaisen hyökkäyksen kohteeksi internetissä. On olemassa joku paikallinen sivusto, jossa ihmiset nimimerkkien takaa haukkuvat toisiaan ja paikallisia poliitikkoja, mikä tietysti on joidenkin kotkalaistenkin suuri nautinto. En ole koskaan kyseisellä sivustolla vieraillut, ja tuskin vierailenkaan, sillä maailmassa on oikeitakin asioita, joista voi mielensä pahoittaa.

Mutta ystäväni ovat esittäneet niin monta kertaa osanottonsa ja toivottaneet jaksamista, että ihan ihmetellä täytyy moisen loanheiton mielekkyyttä – ja sen seuraamisen laajuutta! Tämäkin episodi on alkanut lautakunnassa neljä vuotta sitten tehdystä päätöksestä, jonka takana edelleen seison, koska tein sen eteen aikoinaan harvinaisen paljon taustatutkimusta.

Poliitikolla pitää olla sarvikuononnahka, jotta tätä työtä voisi tehdä. Toisaalta ei saa kadottaa herkkyyttään, koska silloin ei enää osaa vastaanottaa uusia asioita ja vaikutteita.

Mutta puhdas omatunto petikaverina voi nukkua yönsä hyvin – median riepottelemana poliitikkonakin.

Terveisin Leena, ehkä vähän enemmän vielä prinsessa kuin sarvikuono…

julk. 18.3.2009

YSTÄVÄLLISIÄ AJATUKSIA

Moi Mies!
Kiitos ystävänpäivätervehdyksestä.  Se oli paras viesti pitkään aikaan: Pusu ja puristus! Juuri tuota kaipasin! Tuli niin hyvä mieli - ihan kuin aurinko olisi paistanut pilvenraosta. Hali! Hyvää Ystävänpäivää sinullekin!
Nainen

x  x  x

Heippa Poikani!
Muistathan tänä Ystävänpäivänä miniäkokelastani jotenkin? Hän oli viime vuonna niin äärettömän pettynyt, kun et ottanut vakavasti tätä ”amerikkalaista kaupallista hömpötystä”.
Muista kuitenkin, että nainen on vähän eri tavalla rakennettu ja tällaiset uustraditiotkin herättää odotuksia.  Ja siitä seuraa taas pettymyksiä, jos odotukset ei toteudu. Ihan niin kun mun ja edellisen sukupolven äitienpäiväodotukset. Vieläkin joillain vanhemmilla miehillä on sellainen ajatusmaailma, että vaimoa ei tarvitse muistaa äitienpäivänä, koska hän ei ole oma äiti!
Ehkä nää on näitä naisten juttuja! Mutta naisten ymmärtämiseen kannattaa satsata! Ja hyvää ystävänpäivää, kultaseni!
Toivottelee Äippä

x  x  x

Kiitos, ystäväni, että saan kääntyä puoleesi aina kun ahdistaa. Sinulta olen saanut vuosien aikana ensiapua, kriisiapua ja jälkihoitoa kaikissa työ- ja mies-ihmissuhdeongelmissa. Ja aina jaksat vielä kannustaa aloittamaan sen leikin uudelleen.   
Sinä olet minun perheeni. Mihin sitä miestä muuhun tarvitsee kuin siihen - ja digiboksin päivittämiseen. Kiitos, että olet olemassa! 
Sinkku-ystäväsi

x  x  x

Rakas Hamina!
Olen vilpittömästi onnellinen puolestasi. Pian Google rules ja tuulimyllyt pyörii! Sulla menee lujaa! Taitaa ne teidän poliitikot ja johtajat olla sittenkin parempia - vaikka ei ehkä satama-asioissa… 
Mutta asiaan: nyt kun tästä meidän vakavammasta romanssista ei näytä tulevan yhtään mitään, niin voitaisko me olla silti ystäviä? Alotettais silleen alusta tää suhde ihan puhtaalta pöydältä.
Ystävänpäiväterveisin, Kotkasi
 
PS. KVG = Kysy vaikka Griinarilta. Se on just valittu Kotkan ja Haminan seutuvaltuustoon.

Ankkuri 18.2.

—————-  

  ARKIÄHKYÄ – SUNNUNTAINAKIN!

Marraskuu 2008

Kaksi tokaluokkalaista tyttöä odottaa bussia pysäkillä. He selaavat kännykkänsä ajanhallintaohjelmistoa. – ”Okei, minä aikaistan balettia tunnilla, aikataulutan jumpan uudelleen ja jätän pianon väliin… Sinä siirrät viulutunnin torstaille ja jätät jalkapalloharjoitukset väliin… Näin pääsemme leikkimään keskiviikkona 16. päivä kello 15.15 – 15.45.”

Esimerkki on Jussi T. Kosken kirjasta Arkiähky (Kirjapaja 2008). Se kärjistää erinomaisesti oleellisen: aikuisten kiire periytyy lapsille. Spontaanius ja luovuus katoavat!

Koski ihmettelee, miten monimutkaistuva arki yksinkertaistaa ihmisen ja miten aikamme kuluu epäolennaiseen. Kiire ja televisio kasvattavat meitä yhteiskuntaan, jossa ei pysty ajattelemaankaan kuin pätkittäisiä ajatuksia. Mutta arkiähkyyn sairastuminen on hänen mukaansa kuitenkin terveyden merkki: arkiähkykokemuksen voimakkuus on suoraan verrannollinen siihen voimakkuuteen, jolla ihminen kokee kutsumusta tehdä jotakin muuta kuin lajitella jätteitä tai lepäillä laakereillaan.

Jos arki on päämäärätöntä juoksua oravanpyörässä ilman mielihyvän tunnetta, niin mikä on arjen vastakohta? Helppoa nautinnon tavoittelua tv:n ääressä. Liikuntaa ja kuntoilua. Perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa vietettyä aikaa. Perjantaipullo, lauantaipullo, sunnuntaikrapula!  – Vai niiden asioiden hoitoa, joita ei arkipäivänä ennätä tehdä! Siivousta, pyykinpesua, ostoksilla käyntiä: kaupat on pakko olla avoinna sunnuntaisin, jotta edes joskus ehtisi ostamaan vaikka vaatteita!

Jos vaaditaan, että kuluttaminen pitää sallia myös sunnuntaisin, niin miksei samalla vaadita muitakin palveluja: sunnuntaina olisi aikaa käydä kampaajalla, hieronnassa, jalkahoidossa tai vaihdattaa autonrenkaat, tehdä veroilmoitus, hoitaa pankkiasiat, saada ohjausta opinnäytetyön tekemiseen… Miksi vain tavaroiden ostaminen - ympäristöä tuhoava kuluttaminen - pitäisi mahdollistaa?

Sunnuntai on yhä harvemmalle suomalaiselle pyhäpäivä. Sitäkin useammalle se on aina vaan tarpeellisempi lepopäivä, jolloin pitäisi olla aikaa myös rauhoittua ja ajatella. Ihan pitkiäkin ajatuksia. – Hui, miten pelottavaa!

Jos ihmisillä, perheillä tai perheenjäsenillä on lepopäivä eri viikonpäivänä, häviävät mahdollisuudet kovasti kaivatun yhteisöllisyyden kokemiseen entisestään! Mielestäni lepopäivän pitää olla yhteinen niille suomalaisilla, joille viikonlopputyö ei ole välttämätöntä. Pidetään arkiähky pois sunnuntaista!

————-

10 KÄSKYÄ JA MITÄ SE TARKOITTAA - elokuu 2008

Ihmiskunta on itse pahin vihollisensa. Pyrkiessämme lyhyen aikavälin onneen me vaarannamme pitkällä aikavälillä koko elämämme säilymisen. Tämä on keskeinen ajatus Tea Mäkipään näyttelyssä Mäntän kuvataideviikoilla. Teoksessaan 10 käskyä uudelle vuosituhannelle hän on kirjoittanut siniseen lakanaan -alareunan pilvien päälle - seuraavat käskyt:

1. Alä lennä.
   L: Matkustuskeinona lentäminen elää viime hetkiään. Polttoaineen hinnat nousevat ja öljyvarat pienenevät sellaista vauhtia, että nykyinen turismi ei voi kauaa jatkua.
2. Kierrätä.
   L: Kuluttaminen ei ole enää kestävä tapa elää. Shoppailu masennuksen yllättäessä kuuluu menneeseen kerskakulutusaikakauteen. Muutenkiin paluu entiseen on edessä: vaatteet korjataan, kengät viedään suutarille, astiatkin käytetään loppuun eikä juosta muodin mukana. Hyvästi henkkamaukkojen trendivaatteet!
3. Pyöräile tai käytä julkisia kulkuvälineitä, älä omaa autoa.
   L: Mitä useampi ihminen tämän tiedostaa, sitä helpompaa on julkisten kulkuneuvojen käyttö, kun vuoroja voidaan lisätä.
4. Vältä muoviin pakattuja tuotteita.
   L: Erityisesti kertapakkauksia kannattaa varoa ja ostaa jogurtit litran pahvitölkeissä. Hedelmätkin voi nykyään useimmissa kaupoissa pakata paperipussiin, jota edelleen voi käyttää biojätteiden keräykseen. Kangaskassit rules!
5. Vältä lämmitys- ja ilmastointilaitteiden käyttöä, jos voit.
   L: Lämmitystä on täällä pohjoisessa pakko käyttää, mutta ainahan voi yrittää sinnitellä mahdollisimman pitkälle syksyyn ilman.
6. Älä osta tuotteita, jotka on tuotu kaukaa.
   L: Lento-omenat tuntee kotipaikkamerkinnästä Brasilia tai Argentiina. Ellei kotimaisia ole saatavilla – tai ellei niihin ole varaa – niin eurooppalaisetkin hedelmät tulevat lähempää. Ja lähiruoka on aina parempi vaihtoehto kuin toiselta puolelta Suomea kuljetettu.
7. Jos et ole varma, tarvitsetko jotain, älä osta mitään.
   L: Kuinka usein sitä kulkeekaan kaupassa etsien elämälleen sisältöä – ja lohduttautuu mukavalla tavaralla…
8. Älä tee enempää kuin 2 lasta.
   L: Tämä ohje ei Suomessa tunnu niin ajankohtaiselta, mutta globaalisti ajatellen maapallo tukehtuu väestön liikakasvuun.
9. Älä viljele tai rakenna neitseellistä vettä tai maata.
   L: Jäljellä olevaa luontoa pitää varjella kaikin keinoin. Juuri nyt hirvittää tuo suunniteltu kaasuputki Itämeren pohjaan – mitä kaikkea arvaamatonta rakennustyöstä voikaan seurata!
10. Tee näistä tavoitteista halpoja ja helposti saavutettavia.
    L: Muuta omia käytänteitäsi pikku hiljaa – jokainen askel oikeaan suuntaan pelastaa maailmaa. Kukaan ei voi muuttaa kaikkea kerralla, eikä sitä edellytä edes vihreät. Ja jos tunnet piston ja haluat tehdä enemmän, tule mukaan toimimaan: tapoja on satoja!

Leena Griinari, vihreä protestantti

—————————

  

HARMAATA KULTAA - heinäkuu 2008

Lakota-intiaanit uskovat, että jos vanhusten ja nuorten välinen linkki katkeaa, myös kulttuuri hajoaa. Tulevaisuuden voi toki yrittää ottaa vastaan ilman menneisyyden ja perinteiden antamaa tietoa, mutta silloin on pyörä keksittävä aina uudelleen.

Olen itse menettänyt molemmat vanhempani aika nuorena, mutta isovanhemmiltani ennätin ammentaa enemmän tietoa perinteistä ja menneistä tapahtumista, samoin parilta vanhemmalta sukulaiseltani. Isän puolelta kymiläiset ja äidin puolelta kotkalaiset sukujuureni ovat vahvat. Uskon, että juuri sen takia löydän niin helposti henkilökohtaisen yhteyden uuden upean museokeskus Vellamomme näyttelyihin. Tai elävöitän Toivo Pekkasen Kotka-trilogiaa oman mummoni kertomilla tarinoilla: hänen perheensä tuli Pohjois-Karjalasta Kotkaan samoihin aikoihin kuin Pekkasenkin.

Omalta isovanhemmalta saatu muistitieto koskettaa ihmistä aivan eri tasolla kuin pelkkä museon ja kirjallisuuden välittämä perinne.Ikääntyviä ihmisiä ei saisi jättää yksin. Yksinäisyys tuo mukanaan muistihäiriöitä, masennusta ja turvattomuutta. Yksinäisyyttä ei kuitenkaan saa sekoittaa yksinoloon ja yksityisyyteen, jotka ovat jokaisen perusoikeuksia.

Harrastaminen pitäisi tehdä helpoksi niille, jotka sitä haluavat. Jotkut ilahtuvat pienten lasten läsnäolosta ja auttavat mielellään hoitamisessakin, mutta toiset taas haluavat olla rauhassa.

Vanha kiinalainen ajattelutapa arvostaa vanhoja ihmisiä: sitä taloa on kohdannut suuri onni, joka saa huolehtia suvun vanhasta ihmisestä. Suurperheessä koko elämän kirjo on läsnä. Ja lapsi on vastaanottavaisempi kuin aikuinen: lapsen tajunnassa isovanhempien elämänviisaudet ovat hedelmällisessä maaperässä.

- Suomalaisen yhteiskunnan tätä päivää on, että ikääntyvät pariskunnat asuvat eri hoitokodeissa tai hoitopaikkaa tarvitsevan vanhuksen ei anneta muuttaa toiselle paikkakunnalle omaistensa luo. Omaishoito on tehty byrokraattiseksi ja vaikeaksi vaihtoehdoksi toteuttaa. Ikääntyvät halutaan pois silmistä, ikään kuin emme haluaisi muistutusta kuolevaisuudestamme.

Kuolema on osa elämää. Siitä ei vain puhuta. Kuoleman käsittely on vaikeaa suomalaisessa rationaalisessa yhteiskunnassa, jossa enemmän suoritetaan ja toimitaan kuin ajatellaan ja keskustellaan. Suomalainen kuoleekin yksin, sillä mitä sitä nyt muita vaivaamaan: kuolemasta on tullut yksityinen asia. Harva meistä on puhunut oman läheisemme kanssa kuolemasta edes silloin, kun se on ollut jo väistämättömän lähellä!

Meillä on vielä aikaa – mitä jos antaisimme sitä toisillemme!  

NAISIA JA RUUSUJA – ODOTUKSIA JA PETTYMYKSIÄ - huhtikuu 2008

Kansainvälisenä naistenpäivänä tein yhteisvastuukeräystä Prisman aulassa. Prisman miesmyyjät jakoivat jokaiselle sisään tulevalle naiselle ruusun. Iloinen hymy ja mielihyvä ohi kulkevien naisten kasvoilla sai minut pohtimaan, kuinka pienestä asiasta ilo syntyy. Ja mikä on se ruusun taikavoima, joka saa askelen kepeäksi ja herkistää mielen? En mitenkään kannata ja suosi ylikansallisia juhlia, kuten naistenpäivää, ystävänpäivää tai äitien- ja isänpäivää. On ahdistavaa, kun joutuu yhteisön painostuksesta ja ulkopuolisesta tarpeesta ”muistamaan” läheisiään. Velvollisuusvierailu tai lahja, joka ei tule sydämestä, aiheuttaa stressiä ja suorituspaineita antajalleen. Ja saajalla on kaapit täynnä ei toivottuja, käyttämättömiä lahjoja. – Älyttömimmältä tuntuu naistenpäivän ja ystävänpäivän hurja tekstaritulva, jossa vain puhelinoperaattorit tekevät tiliä.

Tosiasia kuitenkin on, että yleiset juhlat herättävät ihmisissä odotuksia.  Harva päivä on niin rankka kuin äitienpäivä, jota oma lapsi ei muista. Ja nykyisin nuoret naiset jo loukkaantuvat, jos mies ei muista heitä ystävänpäivänä.

Ravintoloissa kiertävät kukkienmyyjät saavat aikaan noloja tilanteita. Naisena yritän olla heitä huomaamatta ja todistella, etten pidä tuollaisesta pakkosyötöstä. Miehet joutuvat kiusalliseen tilanteeseen, jos eivät tiedä ostaako seuralaiselleen ruusu vai ei. Itse yritän aina ehtiä ensin ja sanoa myyjälle ei kiitos, ennen kuin seurassa oleva mies joutuu asiaa pohtimaan. Ja kuitenkin jää mieltä kaihertamaan, että miksei hän sittenkin ostanut…

Kävelin kerran Valtakatua Kouvolassa ja eteeni tuli pieni ruskeasilmäinen poika ojentaen ruusua. Otin kukan ilahtuneena käteeni, mutta hymy hyytyi, kun kuulin pyynnön ”Anna viisi euroa!”  Karvas pettymykseni oli käsin kosketeltava. Hän ei siis halunnutkaan ilahduttaa. Olin vain kerjuutyöläisen ansionkohde. Ja minun ikinaisellisilla romanttisilla tunteillani leikittiin.

Olen yrittänyt opettaa poikaani, että lahja ei ole itsetarkoitus, vaan tärkeämpää on ajatus ja itse tekeminen. Niskojen hierominen tai veneen kunnostuksessa auttaminen ilahduttavat paljon enemmän kuin kodinkone tai taloustarvike. Kukkanen riittää. Ja mieluimmin itse poimittu valkovuokko! Tai sitten Reilun Kaupan ruusu.

——————–

KUUSI TEESIÄ KUUDETTA VIRHETTÄ VASTAAN  
maaliskuu 2008

1. Energiankulutus vähenee Suomessa tutkimusten mukaan selkeästi vuoteen 2010 mennessä. Kulutuksen väheneminen on tahdosta ja tiedostamisesta kiinni. Ei tarvitsisi kuin korvata kaikki maailman hehkulamput LED-lampuilla, niin voitaisiin sulkea kaikki maailman ydinvoimalat, sillä säästö olisi 16 prosenttia. Se on täsmälleen ydinvoiman osuus nykyisestä sähköntuotannosta. Samoin, jos jokainen maailman etuoikeutettu kännykän haltija ottaisi laturin pois seinästä, kun ei tarvitse sitä, säästettäisiin 16 ydinvoimalan verran sähköä.

2. Tuulivoima voisi nykyisellä kasvuvauhdillaan tuottaa 10 prosenttia maailman sähköstä vuoteen 2025 mennessä. Saksassa tuulivoima työllisti 64 000 ihmistä vuonna 2005. Vuoteen 2020 mennessä siellä on tavoitteena 500 000 työpaikkaa uusiutuvan energian tuotannosta. – Ei tuuli maailmasta lopu! Suomen tuuliolosuhteet riittävät erinomaisesti 10 %:iin energian kokonaistuotannosta.

3. Suomeen saataisiin valtavasti lisää työpaikkoja, jos keskityttäisiin kotimaiseen uusiutuvaan energiaan. Taloudellinen sijoitus tulisi takaisin kaksinkertaisena muutamassa vuodessa. Ydinvoima on lähes ulkomaista energiaa, koska Suomessa ei ole uraania eikä tietotaitoa ydinvoimalan rakentamiseen. – Ja jokaisella meistä on lähimuistissa viidennen virheen aikataulu- ja tekniset ongelmat!

4. Myös tuotekehitys työllistäisi. Miksi esimerkiksi suuryhtiö Fortum ei sijoita tuotekehitykseen kuin 0,1 prosenttia liikevaihdostaan? Ilmeisesti siksi, että tietyt ryhmittymät ajavat Suomeen ydinvoimaa, joka keskitettynä ratkaisuna saisi heti suurimman jalansijan markkinoilla. Jos ydinvoimapäätös tehdään, ei kukaan sijoita enää uusiutuvan energian tuotekehittelyyn, koska sähkömarkkinoilla ei enää kannattaisi kilpailla. – Jos EU:n tavoitteet toteutuvat, pakotetaan isot sähköyhtiöt investoimaan uusiutuvaan energiaan ydinvoiman sijaan. Ja minimoidaan toivottavasti mahdollisuus, että sähköyhtiöt alkavat rikastuttaa omistajiaan myymällä suomalaista ydinvoimaa naapurivaltioille.

5. Ydinvoima hinta tulee kasvamaan, koska uraanin hinta tulee nousemaan viisinkertaiseksi. Tämä pitää ehdottomasti huomioida jo nyt, kun kuudetta ydinvoimalaa markkinoidaan edullisena vaihtoehtona! Kun Suomessa haudataan ydinjäte puolen kilometrin syvyyteen, niin seuraava jääkausi hajottaa koko varaston. Turvallisuuden vuoksi ydinjäte pitäisi haudata puolentoista kilometrin syvyyteen. Mutta eihän se käy: ydinvoiman hinta nousisi aivan liikaa!

6. Ydinvoiman ”turvallisuudesta” vielä: yksi voimala tuottaa 25 tonnia plutoniumia. Vain 10 grammaa plutoniumia tappaa juomaveteen sekoitettuna koko ihmiskunnan. Eikä siihen tarvita kuin yksi inhimillinen erehdys.Ai niin! Olen muuten sitä mieltä, että Suomi ei tarvitse kuudetta ydinvoimalaa.

(Kirjotuksen numerotiedot ovat peräisin TKK:n energiatekniikan professori Peter Lundin luennosta Kotkassa keväällä 2007.)

———————–

 

KEVÄÄN MUOTIVÄRI - VIHREÄ   helmikuu 2008

 

On hienoa huomata, että lähes kaikki puolueet ovat ottaneet kantavaksi teemakseen ympäristön suojelun ja ilmastonmuutoksen ehkäisyn. Demarit ovat kaivaneet esiin kaikki vihreiden aika päiviä sitten tekemät esitykset ja viherpesevät imagoaan antaumuksella – mitä nyt äänestivät eduskunnassa päästökauppaa vastaan. Ja Lipposen mukaan vihreitä ei enää edes tarvita, kun kaikki puolueet jo ymmärtävät ilmastonmuutoksen merkityksen. Niinpä.

Olisipa tämä vihertyminen rantautunut Kotkaankin, kun edellisessä valtuuston kokouksessa kaavoitettiin Ruonalan rantatontteja. Tosin kaksi urhoollista ja rohkeaa naisdemaria uskalsivat äänestää kaavoittamista vastaan. Toivoa on siis täälläkin.

 

Konkreettinen argumentti demareilta valtuustokeskustelussa oli, että kun Kotkalla on rantaviivaa niin paljon, niin mitä nyt haittaa, jos siitä kaavoitetaan joku puolen kilometrin alue omakotitalotonteiksi! Niinpä. Vaikka Kotkassa rantaviivaa riittää, niin Kotkalla on hallussaan suhteellisen iso osa koko Suomen ja koko Itämeren rantaviivasta. Laajasti ajatellen teimme siis radikaalin teon, kun kaavoitimme luonnontilassa olevaa rantaviivaa asumiskäyttöön ja tuhosimme harvinaistuvien lepakkojen elintilan. Pitäisi ajatella globaalisti, mutta toimia paikallisesti - sitä eivät kaikki ole vielä tajunneet.

 

Kokoomus taas julistautuu järkivihreäksi. Vihreät ovat tosin senkin tehneet jo aikoja sitten! Mutta jos kokoomuksen järkeä on se, että ympäristöä suojellaan, kunhan se ei edellytä taloudellisia uhrauksia, niin eipä olla ihan samoilla linjoilla. Suurin argumentti Ruonalan rannan kaavoittamisessa oli se, että tonteista saa rahaa. Ja kun tontit myydään muualta tuleville, saadaan Kotkaan uusia asukkaita, jotka vielä todennäköisesti ovat rikkaita, koska heillä on varaa ostaa rantatontti. Niinpä. Kukapa välittäisi nykyisten asukkaiden viihtyvyydestä ja jokamiehen oikeuksista.

 

Vihertävä, vihertävämpi, vihreä. Aidosti vihreä on joskus valmis myös taloudellisiin uhrauksiin luonnon suojelemisen ja ilmastonmuutoksen vastustamisen puolesta.

Ja jos joku haluaa kirvesmiehen, niin palkkaako hän sellaisen, jolla on 20 vuoden kokemus alalta, vai sellaisen, joka on juuri hoksannut, että kirvesmiehen työ on tärkeää!

 

Silti: tervetuloa mukaan ilmastotalkoisiin! Vain yhteistyöllä voidaan jotain saada aikaan! Ja tekemistä riittää.

 

Leena Griinari

 

PS. Yhteistyö ei oikeasti ole niinkään kaukaa haettu, kun vaan päästään tämän keskinäisen nokittelun ohitse: esimerkiksi demarien ensimmäinen varjobudjetti oppositiossa oli lähes kohta kohdalta samanlainen kuin vihreiden oppositiossa tekemät!

 

 

SE PARHAITEN NAURAA, JOKA ITSELLEEN NAURAA   tammikuu 2008

 

Tulin eilen kotirappuun painavien kassien kanssa ja päätin poikkeuksellisesti käyttää hissiä. Painoin nappia. Mitään ei tapahtunut. Ihmettelin. Valo palaa ykkösnapissa, joten se ei voi olla rikki. Painoin uudelleen, eikä taaskaan mitään reaktiota. Olin juuri lähdössä nousemaan rappuja, kun tajusin, että se hissihän on jo alhaalla.

 

En kuvittele olevani kauhean dementoitunut, mutta hieman alkaa huolestuttaa.

Selviä oireita oli jo viitisentoista vuotta sitten, kun kerran ostin pojalleni uudet ja hienot ulkoiluhaalarit. Kauhea kiire oli jonnekin ja vauhdikkaasti työnsin kassillisen poltettavia roskia saunan uuniin – ajatuksena laittaa muutama halko perään, että ehtisin saunoa ennen lähtöä. Ennätin jo ovelle, kun tajusin, että roskapussi oli edelleen oven pielessä ja olin polttanut ne uudet haalarit.

Ei mitään kauhean kestävää kehitystä!

 

- Kiireestä se vaan johtuu, ei se mitään dementiaa ole, sanovat ystävät ja mielelläni uskoisin. Puolustelen itseäni, että kun paljon tekee, niin paljon myös sattuu.

Vaarini aina sanoi, että jos johonkin rupeat, niin tee se sitten kunnolla, tai älä tee ollenkaan. Yritän ajatuksissani puolustautua, että moni asia jäisi sitten kokonaan tekemättä… Ymmärrän silti päivä päivältä konkreettisemmin vaarin viisauden. Jos osaisin keskittyä vain tärkeimpiin asioihin ja jättää kaikenlaisen touhottamisen vähemmällä, niin kyllähän se muistikin paranisi. Ja elämänlaatu. ─Vai löytyisikö se onnellisuus työajan lyhentämisestä, kuten Osmo Soininvaara Kritiikkipäivillä esitti!

 

Muistamattomuus voi silti joskus olla hauskaakin. Lähdin kerran kolmen ystävättäreni kanssa Tallinnan risteilylle. He eivät tunteneet toisiaan, sillä yksi oli opiskelukaverini Porvoosta, toinen naapurini Neuvottomasta ja kolmas koulukaverini Karhulasta. Olimme onnellisesti nousemassa Helsingissä Kristina Regina -alukselle, kun risteilyisäntä alkoi kysellä passeja. Siis mitä! Vain yksi meistä neljästä oli muistanut ottaa passin mukaan!

Aika oli kuitenkin 90-lukua ennen Estoniaa, joten pääsimme laivalle, mutta emme sieltä Tallinnaan. Harvoin on niin paljon naurettu ja revitty huumoria muistamattomuudesta kuin sinä päivänä kelluessamme Tallinnan edustalla. Vuokrasimme jopa Kapteenin kabinetin ja pidimme virallisen perustavan kokouksen: Nuoret Dementikot ery. oli syntynyt.

 

Muistamattomuuden voi siis kääntää rikkaudeksi, jos osaa nauraa itselleen. Elämänlaatua voi parantaa, kun antaa aikaa ystäville ja impulsiiviselle, rennolle yhdessäololle. Nuoret Dementikot ery. on mahdollistanut laadukasta vapaa-ajanviettoa tässä ainutlaatuisessa naisporukassa jo kuutisentoista vuotta. Eikä loppua näy: muistamme edelleen silloin tällöin tavata!