Leena Griinari

LISÄYDINVOIMA VÄÄRISTÄISI SÄHKÖNTUOTANNON

Surullista tässä kaikessa ydinvoimakirjoittelussa on vääristellyt faktat, joita kansanedustajillekin tuputetaan. Propaganda ja manipulointi ovat vaikuttamisen keinoja, mutta jos asioita esittelevät virkamiehet sellaiseen sortuvat, kyse on pahemmasta kuin lobbauksesta.

Ydinvoimalupien vastustajat eivät ole lobbareita, koska he eivät hyödy argumentoinnista taloudellisesti. Kannattajien kytköksiä suosittelisin suurennuslasilla tutkittaviksi.

Anna-Maija Länsimies kirjoitti (KySa 22.6.) asiallisen kirjoituksen Suomen sähköntuotannosta, mutta siinä oli pari loogista virhettä. Hänen mukaansa tällä hetkellä puuttuu 2000 MW Suomen rajojen sisäpuolella tuotettavaa sähköä, vaikka rakenteilla oleva Olkiluoto 3 täyttää tämän tyhjiön? Ydinvoima on kyllä nimellisesti Suomen rajojen sisäpuolella tuotettavaa, mutta uraani ja teknologia tulevat ulkoa, eli se kotimaisuudesta.

Jos muutama maa Euroopassa tuottaisikin vielä tällä hetkellä enemmän ydinvoimaa kuin Suomi, niin missään muualla niitä ei enää rakenneta lisää. Missään muualla kuin Suomessa ei ole ydinvastuulakia, joka antaa ydinenergiayrittäjälle riskittömän mahdollisuuden rakentamiseen.

On totta, että jo rakennettu ydinvoima on edullista tällä hetkellä. Mutta uusi rakentaminen on kallistunut niin paljon, että ydinsähkö on hyvin lähelle tuulisähkön hintaa. Tuulisähkö taas teknologian kehittyessä halpenee koko ajan – ja työllistää tuhansia ihmisiä enemmän kuin ydinvoima.

Hallituksen ilmastopoliittinen strategia lähtee siitä, että nettotuonti (11 – 12 TWh/v) loppuu, päästöllistä tuotantoa pitää vähentää ja 33 % sähkön kokonaiskulutuksesta tuotetaan uusiutuvilla. Ennakoidulla kulutuksen tasolla (90 TWh) jo Olkiluoto 3 täyttää linjaukset omavaraisuudesta – enempää ei tarvita. Lisäydinvoima nimenomaan yksipuolistaisi sähköntuotannon, sillä se tekee uusiutuvan energian tuottamisen kannattamattomaksi. Pakkotoimin ei Lipposenkaan hallitus saanut risupakettia toimimaan. Kahdella uudella lupapäätökselle meillä olisi kaikki munat samassa korissa.

Leena Griinari, vihreät

————————–

Finland – the Nuclear state  (Julk. Ankkuri 5.6. ja KySa 13.6.)Sirpa Paatero kirjoitti (Ankkuri 2.6.), että ydinvoimalle ei ole vaihtoehtoa lyhyellä aikavälillä. Kuinkahan lyhyestä ajasta on kysymys, kun nykyisenkin rakenteilla olevan voimalan lupa myönnettiin 8 vuotta sitten? Onko ollenkaan realistista edes ajatella, että jos Loviisan voimalat ajetaan alas vuonna 2020, uudet ehtisivät siihen mennessä tuotantovaiheeseen.

Ei voi kuin ihmetellä, miten eduskunta ylipäätään voisi antaa lupia niin heikkojen hakemusten perusteella. Yhdellä hakijalla ei ole ollenkaan tiedossa ydinjätteen loppusijoituspaikkaa, yhtä lupaa on haettu jääviysperiaatteet unohtaen ja kaikille ydinteknologian tuottajilla on tällä hetkellä ongelmia tekniikan kanssa. Olkiluoto 3:n tekniset ongelmat eivät siis ole harvinainen poikkeus.

Ydinvoima tarvitsee valtion tukea. Ilman vakuusjärjestelmää yksikään vakuutusyhtiö ei suostuisi vakuuttamaan hanketta. Ja nytkin uusien hakijoiden on vaikea saada vakuutuksia Olkiluoto 3:een liittyvien onnettomien tunarointien takia.

Degrowth, ekologinen elämäntapa tai kestävä kehitys eivät liene Paaterolla ollenkaan tuttuja asioita, kun hän väittää, että palveluyhteiskunnan täytyy lisätä sähkönkulutusta, koska ihmisten määrää lisääntyy (todellako?) ja asumisväljyys kasvaa. Ja miten ydinvoiman lisärakentaminen muka tukisi suomalaista teollisuutta. Käsittääkseni ns. halpa sähkö on EU:ssa kielletty, eli omaa tuotantoa ei saa myydä alihintaan. Ministeriön lukujen mukaan sähkönkulutus ei ole kasvamassa, eikä niissä luvuissa ole edes huomioitu energiatehokkuuden vaikutuksia. Pikemminkin ydinsähkön tuottaminen korvaa kohta muun teollisuuden. Vaikka sen avulla voidaan pitkällä tähtäimelle saada voittoja pääomalle, niin ei se ainakaan työllistä suomalaisia ihmisiä.
Lopuksi: kun muu maailmaa on jo havahtunut ydinsähkön riskeihin, niin pieni urhea Suomi pilaa imagonsa ehdoin tahdoin! Vai pitäisikö matkailumainokset otsikoida: Welcome to Finland - the Nuclear State!  Nanni Kokko, pj.

Leena Griinari, hallituksen jäsen
Kotkan Vihreät

———————————– 

VIHREÄT OVAT AINA SUORASELKÄISESTI YDINVOIMAA VASTAAN

Markku Espon  (ES, KS ja KySa 25.4.) mielestä ydinvoimapäätös nakertaa vihreiden uskottavuutta. Kummallista, sillä vihreät ovat ainoa puolue eduskunnassa, joka kokonaisuudessaan ja joka tilanteessa vastustaa ydinvoimaa. Lisäksi olemme tehneet koko tämän vaalikauden töitä hallituksen sisällä todistaaksemme, että uusi ydinvoima on tarpeetonta. Täysin suoraselkäisesti, sillä jo hallitussopimukseen allekirjoitettiin vihreiden oikeus äänestää ydinvoimaa vastaan.

Kun vihreät keväällä 2007 valtuuskunnan kokouksessa päätti mennä hallitukseen, vastustin asiaa. En ole jälkiviisas, sillä tuon kokouksen jälkeen olen monta kertaa myöntänyt erehtyneeni. Se mitä vihreät ovat hallituksen sisällä saaneet aikaan, on moninkertaista verrattuna siihen, mitä olisimme oppositiossa voineet vaikuttaa.

Olin itse opportunisti, kun ajattelin, että seuraavissa vaaleissa ei ole mahdollisuutta voittaa, jos nyt osallistumme  ydinvoimasta päättävään hallitukseen. Vihreät olivat kuitenkin valmiita uhraamaan poliittisen maineensa ajaakseen vihreitä arvoja mahdollisimman tehokkaasti hallituksen sisällä. Se jos mikä on epäitsekästä ja eettistä toimintaa. Tätä päätöstä olen oppinut kuluneen kolmen vuoden aikana kunnioittamaan.

Vihreiden saavutukset hallituksessa ovat niin mittavat, että sekin on herättänyt närää hallituskumppaneissa. On tiukennettu rakentamisen määräyksiä ja osoitettu osa elvyttävistä korjausavustuksista energiatehokkuuden parantamiseen. Energiaveroja on korotettu miljardilla, eli enemmän kuin hallitusohjelmaan kirjattiin. Hallitus on myös korottanut monia lapsiperheiden, opiskelijoiden ja eläkeläisten tulonsiirtoja. Apurahan saajien ja pätkätyöläisten asemaa on parannettu. Nuorten pitkäaikaistyöttömyyteen ja syrjäytymiseen on panostettu. Myös koskiensuojelulaki on voimassa ja Kollaja virtaa vapaana. Aluehallinnon uudistuksessa ympäristöasiat säilyivät kaikilla nykyisiä alueellisia ympäristökeskuksia vastaavilla 13 toimialueella. - Olisikohan näitä asioita tehty, jos vihreät eivät olisi lokaamassa mainettaan tässä oikeistohallituksessa!

Mietin kovasti, mitä vihreät ovat tehneet niin väärin, että meitä on nyt jokaisen lupa lyödä. Oppositio tietysti haukkuu aina, koska se kuuluu politiikan peruskuvioon. Nyt on aivan loistava tilaisuus purkaa turhautumisia, etenkin kun vihreät ovat selvinneet kaikista vaalirahapaljastuksista kolhuitta. Olemme aina tehneet avointa ja rehellistä politiikkaa, eivätkä periaatteemme ole myynnissä. Samaa ei voi sanoa vaalirahasotkuissa kiemurtelevasta kokoomuksesta, ay-liikkeen tukemasta vasemmistosta tai takinkääntäjä-Pekkarisen manipuloimasta keskustasta, jonka kannattajista enemmistö vastustaa ydinvoimaa.

Vihreät vastustavat ydinvoimaa aina, olemme sitten hallituksen sisällä tai oppositiossa.

Päätöksen hallitusyhteistyöstä tekee vihreiden puoluevaltuuskunta eduskunnan päätöksen jälkeen.

Leena Griinari
Vihreiden puoluehallituksen jäsen

————————————- 

SUOMESTAKO MAAILMAN SUURIN YDINJÄTTEEN TUOTTAJA!
Vastineeni 24.4. Kymen Sanomissa!
 
Zachris Haaparinne (ES 23.4.) väitti minun ”lietsovan ydinvoimavastaisuutta kummallisin argumentein”, vaikka yksinkertaisesti  tutkimuksiin ja arvovaltaisiin lähteisiin perustuen kirjoitin, miksi  ydinvoima on talousriski. Omassa kirjoituksessaan hän taas ei esittänyt yhtään faktatietoa.
 
On toki selvää, että ydinvoimayhtiöiden tarkoitus on tehdä voittoa. Tällä hetkellä tilanne on se, että niillä on todellisia vaikeuksia saada edes vakuutusyhtiöitä normaaliin yhteistyöhön, koska nämä eivät enää näe riskiä kannattavaksi. MOT-ohjelmassa todettiin tällä viikolla (http://areena.yle.fi/video/914240), että Suomelle kaupataan tällä hetkellä seitsemän eri valmistajan reaktoria ja kaikissa niissä on ongelmia.

Vahinkovakuutuksilla on Suomessa yläraja. Jos ydinvoima on niin vaaratonta, kuin sen kannattajat väittävät, niin miksi ihmeessä vahinkovastuuta pitäisi rajoittaa? Annetaan riski kokonaan energiayhtiöiden ja niiden vakuutusyhtiöiden kannettavaksi. Näin näkisimme todellisen hinnan, jonka ydinvoima maksaa.
 
Olkiluoto 3:n päätökseen sidottiin aikoinaan risupaketti uusiutuvan energian kehittämiseksi ja kuinkas kävikään – se on aivan unohtunut! Nyt hallituksen kaavailemasta tukipotista vain osa on suunnattu tuulivoimalle. Mutta onko senkään rakentaminen enää energiayhtiöille kannattavaa, jos samalla annetaan lupa kahdelle ydinvoimalalle? Jos Suomi toteuttaisi sekä uusiutuvan energian velvoitteen että energiatehokkuustavoitteet samaan aikaan, ei lisäydinvoimalle jäisi lukujen valossa mitään tarvetta. Ja energiatehokkuuden lisääminen on jätetty risupaketista kokonaan pois.
 
Teknologiateollisuus on arvioinut, että esimerkiksi kotimaisen tuulivoimateollisuuden viennin arvo voi olla vuonna 2020 noin 1,2 miljardia euroa. Tämä edellyttää, että kotimainen tuulivoiman rakentaminen kehittyy erittäin suotuisasti. TKK:n energiatekniikan professori Lundin mukaan tuulivoiman osuus voi huoletta olla 20 % Suomen energiantuotannosta ilman, että se vaikuttaa säätövoimaan.
 
Tuulivoima työllistää suomalaisia toisin kuin ydinvoima.  Esimerkiksi Tanskassa tuulivoimateollisuuden liikevaihto vuonna 2006 oli 32,6 mrdDKK ja se työllisti noin 21 600 henkeä. Ja surullisen kuuluisan Olkiluoto 3:n rakennustyömailla on usein ollut enemmän puolalaisia kuin suomalaisia työntekijöitä.
 
Jos hallituksen periaatepäätös toteutuisi, tulisi Suomesta maailman suurin ydinjätteen tuottaja. Professori Lundin mukaan yksi voimala tuottaa keskimäärin 25 tonnia plutoniumia. Vain 10 grammaa plutoniumia tappaa juomaveteen sekoitettuna koko ihmiskunnan. Eikä siihen tarvita kuin yksi inhimillinen erehdys.
 
Päätöksen ydinvoimaluvista tekee eduskunta. Ja se on aina ollut omantunnon päätös, ilman ryhmäkuria. Meillä on siis vielä toivoa! Ydinvoimavastainen mielenosoitus on Helsingissä la 8.5. klo 12.
 
Leena Griinari
Vihreän liiton puoluehallituksen jäsen

—————————- 

——————————-

HEIKON KIELENOPPIJAN JA SUVAITSEVAISUUDEN PUOLESTA (julkaistu otsikko Pakkoruotsi on kielipolitiikkaa  ja eka kappale poistettu)

Saara Lindroos kirjoittaa (Mielipide 15.2.), että yksikielisyys on epänormaali ilmiö. En ymmärrä, miten asia liittyy minun alkuperäiseen kirjoitukseeni (Mielipide 7.2.), mutta hänen mukaansa siis kaikki, jotka ovat kielellisesti heikkoja tai niin vanhoja, etteivät ole saaneet tilaisuutta opiskella vieraita kieliä, ovat epänormaaleja.

Lindroos väittää minua populistiksi, kun kirjoitin, että jokaisella on vain yksi äidinkieli. Terminologiasta voi toki saivarrella vaikka kuinka paljon, mutta jos ihmisellä on yksi äiti, niin silloin hänellä on yksi äidinkieli. Sen lisäksi hänellä voi olla isänkieli tai uuden kotimaan tai asuinympäristön kieli. Kaksikielisyys tarkoittaa sitä, että osaa äidinkielensä lisäksi toisen kielen lähes yhtä hyvin. Erona myöhemmin opittuihin kieliin äidinkieli on tunnekieli, jolla ihminen ilmaisee syvimmät tunteensa. Näin minulle aikanaan opetettiin Turun yliopistossa, mutta voihan olla, että asiatietoni on jo vanhentunutta…

Äidinkielen opettajain liitto on useasti tuonut julki huolensa kielikylvyistä, jotka aloitetaan liian varhain, eli kun äidinkieli ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi. Lähtökohtana pitää aina olla lapsen kielellinen kehitys ja edellytykset oppia. Liian päämäärätietoiset vanhemmat tekevät lapsistaan helposti kielipuolia laittamalla heidät kielikylpyyn, vaikka lapsen edellytykset eivät siihen riitä.

Asian ydin on kuitenkin, että ruotsin kielen pakollisuus on kielipolitiikkaa ja erään puolueen ainoa olemassaolon edellytys. Eettisyyttä mielestäni ei ole se, että 290 000 ruotsinkielisen takia jokainen suomalainen opiskelee ruotsia. Tämä jos mikä herättää pahaa verta ja suvaitsemattomuutta. Ruotsinkielisten perusoikeuksia kunnioitettaisiin varmasti paremmin, jos yleinen suhtautuminen ruotsinkieleen olisi positiivisempaa.

Summa summarum. Olen ehkä optimisti, mutta ensimmäisen vieraan kielen valinnasta alakoulussa pitäisi tehdä koko perhettä yhdistävä juhlallinen tilaisuus, jossa opettajien johdolla käydään lävitse eri kielien osaamisen hyödyt ja osaamattomuuden seuraukset. Ruotsin valitsevat ne, jotka haluavat jatkaa opintojaan pidemmälle, haluavat pätevyyden virkaan, asuvat kaksikielisellä paikkakunnalla tai haluavat opiskella kaikkein helpointa mahdollista kieltä. Eikä kukaan jää mistään tulevaisuuden mahdollisuudesta paitsi, koska uuden kielen voi aina aloittaa myös yläasteella, lukiossa tai aikuisena yliopistossa tai kansanopistossa. – Ja silloin juuri ruotsi olisi sitä Lindroosin peräänkuuluttamaa erityisosaamista, jolla saisi etuja työmarkkinoilla.

Kieliasiasta keskustelu on tärkeää nyt, kun pian päätetään peruskoulun tuntijaosta seuraaviksi vuosikymmeniksi. Itse olen päätynyt omaan näkemykseeni eli pakollisuuden vastustamiseen usean vuoden pohdinnan jälkeen ja keskusteltuani asiasta monen fiksun ruotsinopettajakollegani kanssa. Alun perin ajatuskin tuli juuri heiltä. On miellyttävämpää sekä opettaa että oppia, kun valinta on vapaaehtoinen.

Leena Griinari, Kotka

 Vastine toiseen KySan kirjoitukseen, julk. 18.2.

———————–

 Vastine KySan kirjoitukseen

——————————-

——————————— 

YDINVOIMAN HALPUUS ON HARHAA

Olavi Pöyhönen väittää kirjoituksessaan (KySa 6.12.), että vihreiden energiapolitiikka on aiheuttanut teollisuuden alasajon. Olisipa hienoa kuulua niin vaikutusvaltaiseen puolueeseen, joka noin vain päättää sähkön hinnasta ja tehtaiden lopettamisesta. Eiköhän tämä Suomen teollisuuden rakennemuutos johdu ihan jostain muusta kuin vihreiden vaatimuksista vähentää energiankulutusta.

Sitä en kiellä, ettei tehtaiden väheneminen ja siirtyminen vähäkulutuksisempiin elinkeinoihin auttaisi vihreiden tavoitteita energiankulutuksen vähentämisessä. Mutta syy ja seuraus ovat kyllä toisinpäin kuin Pöyhönen esittää.

Olavi Pöyhönen on oikeassa siinä, että tuulivoima on kalliimpaa kuin ydinvoima, jos lasketaan mukaan pääomakustannukset, polttoaine ja käyttö- ja kunnossapitokustannukset. TEM:n Ilmasto- ja energiapoliittisessa tutkijajoukossa mukana ollut Lappeenrannan TY:n tutkijan Risto Tarjanteen mukaan päästöoikeuden ja sähkön hinnan nousu parantaa uusiutuvien energiamuotojen kilpailukykyä. Hänen mukaansa ydinvoimatuotannolla tuotetun sähkönhinta on 35 e/ MWh , mutta tuulivoiman  hinta on toiseksi halvin eli 51,9 e/MWh. Kalleinta on turpeen ja hiilen polttaminen. Niillä tuotettu sähkö maksaa 90 – 100 e/ MWh.

Helsingin yliopiston ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen taas on sitä mieltä, että Suomessa ydinvoiman hinta arvioidaan liian alhaiseksi, koska arviot ydinjätetutkimuksen ja ydinvoimaloiden purkamisen kustannuksista ovat kansainvälisessä vertailussa liian alhaiset. Lisäksi onnettomuuden varalle edellytetty vastuuvakuutus on Suomessa huomattavasti pienempi kuin Saksassa ja Yhdysvalloissa. Hänen mukaansa ydinsähkön huokeus lepää merkittävien poliittisten sitoumusten ja lupausten varassa.

Ydinvoiman jätekysymys ei mielestäni ole lapsellinen. Ei Eurajoen kallioihinkaan voi jätettä ikuisesti sijoittaa. Ja jos esim. Fennovoima saisi luvan ydinvoiman rakentamiseen, olisi kehitettävä uusi loppusijoituspaikka ydinjätteelle – ellei sitten eduskunta pakota Posivaa, jonka omistavat Fennovoiman kilpailijat TVO ja Fortum, vastaanottamaan niitä Olkiluotoon. Ja silloin olisi todennäköisesti hintakin Fennovoimalle ylivoimainen.

Uusiutuvaa energiaa suosivat sähkötariffit ovat kuitenkin räätälöitävissä. Jos suurin osa suomalaisista vastustaa ydinvoimaa, on kai loogista muuttaa sähkötariffeja niin, että uusiutuvat ja erityisesti tuulivoima hyötyvät siitä. Syöttötariffit ovat olleet käytössä Saksassa ja Tanskassa ja niiden avulla on saatu satojatuhansia uusia työpaikkoja pelkästään tuulivoimateollisuudessa.

Leena Griinari
Vihreä valtuutettu Kotkasta

 Kymen Sanomat 9.12.2009

————————- 

LUULIVOIMASTA TUULIVOIMAAN

Vihreiden energiapolitiikkaa syytettiin ennen usein tuulentupien tavoittelusta ja idealistisesta hörhöilystä vailla realismia. Kun Vihreät vastustivat ydinvoiman lisärakentamista ja perustelivat sen sillä, että energiankulutus tulee vähenemään, on meitä haukuttu muun muassa paperiteollisuuden vastustajiksi. Nyt kun työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi omat arvionsa, asettui sähkönkulutus niissä prosentin tarkkuudella samalle tasolle kuin Vihreiden arviossa aiemmin syksyllä. – Jos tänä syksynä tehtäisiin päätös uuden ydinvoimalan rakentamisesta, se koskisi vasta vuotta 2020. Siihen mennessä on uusiutuvia ja suomalaisia työllistäviä vaihtoehtoja ehditty kehittää jo paljon.